O Captain! My captain!
AMK
- posted on
- No Comment
Minun ylioppilasjuhliani juhlittiin joulukuussa 1989. Koska olin päättänyt siirtää valmistumistani puolella vuodella, en voinut vielä keväällä hakea jatko-opintoihin, vaan minulla oli edessä pakollinen välivuosi.
Olin ajatellut hakea luokanopettajakoulutukseen, mutta yksi elokuva muutti mieleni. Samana vuonna kun sain yo-lakkini, USAssa sai ensi-iltansa elokuva Kuolleiden runoilijoiden seura. Tuossa elokuvassa Robin Williams esittää poikakoulun innostavaa englannin kielen ja kirjallisuuden opettajaa. Kun näin elokuvan alkuvuodesta 1990, tein päätökseni. Minä menisin opiskelemaan yliopistoon suomen kieltä.
Olen jakanut itsekin muutamaan kertaan meemiä, jossa on kuusi kuvaa siitä, mitä eri ihmiset ajattelevat opettajan työstä. Ruudussa, jossa kuvataan sitä idealistista mielikuvaa, joka jokaisella opettajalla on omasta työstään, on kuva elokuvasta, jossa Robin Williamsin esittämä opettaja, John Keating, on noussut pöydälle lausumaan Walt Whitmanin runoa. Elokuvan liikuttavassa loppukohtauksessa kukin poika osoittaa kunnioitusta opettajalleen nousemalla vuorollaan omalle pulpetilleen ja lausumalla runon sanat: O captain! My captain!
Jokaisen opettajan kuuluisi saada oma John Keating -hetkensä edes kerran urallaan. Minä koin sellaisen tänä keväänä, kun hyvästelin valvontaluokkani. Jo perjantaina luin liikuttuneena oppilaiden kirjoittamia palautelappusia. Liimasin ne kiinni punaiseen pahviseen sydämeen ja kiinnitin sen luokkani taululle yhdessä oppilailta saamani Vuoden tsemppari -diplomin seuraksi.
Lauantaina itkin lisää, kun luin oppilailta saamia kortteja. En ollut ihan varma kolme vuotta sitten, kuinka paljon minulla olisi voimia ottaa uusi valvontaluokka, sillä olin joutunut luopumaan edellisestä valvontaluokastani. Tästä vaiheesta olen kirjoittanut avoimesti tässäkin blogissa vuosina 2015 – 2018. Nämä kolme vuotta ovat kuitenkin osoittaneet, että olen taas voimissani ja onnistuin ammattitaitoisesti ja juuri minulle ominaisella tavalla tekemään työni alusta loppuun näiden ihanien nuorien kanssa.
Ysiluokkalaiseni jatkavat nyt elämäänsä ja minun työni jatkuu vielä toivottavasti useita vuosia. Mutta jo nyt tiedän, mitä teen viimeisenä työpäivänäni koulussa ennen eläkkeelle jäämistäni! Olen sen Robin Williamsille ja hänen upealle roolityölleen velkaa!
