Aikasyöpöt kuriin

Kirjoitin elokuussa 2020 postauksen aikaepärealismista. Edellisestä postauksestani tähän blogiin on kulunut lähes kaksi vuotta. En osaa sanoa mitään hyvää syytä siihen, miksi en ole ehtinyt kirjoittamaan pitkään aikaan.

Olen ehkä tehnyt liikaa töitä eikä minulla ole vapaa-ajalla ollut aikaa eikä jaksamista alkaa kirjoittaa. On totta, että olen elokuusta 2022 tehnyt pitkiä työpäiviä. Viime lukuvuonna minä tein töitä aamukahdeksasta viiteen. Vapaa-aikana en jaksanut tavata ketään enkä edes kuntoilla. Palauduin lähinnä sohvalla kissa vatsan päällä tv:tä tuijotellen. Elämässä oli tuolloin isoja muutoksia, muutin isompaan asuntoon aivan työkaupunkini keskustaan, luovuin autostani ja lakkautin viimeisenkin some-tilini, Linkedin. Onneksi jatkoin päiväkirjan kirjoittamista, siksi pystyin palauttamaan mieleeni nuo yllämainitut asiat. Ja päiväkirjan lisäksi aloin kirjoittaa kirjeitä uusille ulkomaalaisille kirjeenvaihtokavereilleni. Minulla oli heitä parhaimmillaan jopa 15. Ei siis ihme, että blogikirjoitteluun tuli tauko, kun joka viikko kirjoittelin kuulumisiani Saksaan, Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan tai Ruotsiin.

Tänä kesänä olen edelleen pyrkinyt järkeistämään ajankäyttöäni. Haluan ehtiä lukea, kirjoittaa ja liikkua säännöllisesti. Jouduin jälleen miettimään, mihin vuorokauden tunnit kuluvat. Huomasin, että minulla ei ole pitkään aikaan ollut näitä aktiivisia aamutunteja eli tunteja kello neljästä kuuteen, jolloin voin jo syödä aamupalan ja sitten aivot kirkkaina kirjoittaa muutaman rivin ja sitten lähteä joko kuntosalille tai lenkille. Viime aikoina olen nukkunut nuo tunnit ja se on ollut hyvä ratkaisu. Kiinnitin huomiota myös puhelimeni ruutuaikaan ja ihmettelin, miksi se on edelleen yli kolme tuntia päivässä ja huomasin, että käytän valtavasti aikaani siihen, että luen puhelimesta uutisia. Ensin ajattelin, että se ei ole vahingollista ruutuaikaa, kunnes tunnistin senkin riippuvaisuudeksi. Voin ihan hyvin lukea päivän lehdet sitä varten hankkimastani tabletista ja lukea uutiset näköislehdestä. Eilen ruutuaikani puhelimella oli enää 1,5 tuntia.

Tänään lähden aamulenkille ja päivällä pyöräilen katsomaan, joko saisin kerättyä pari litraa mustikkapiirakkamarjoja. Tällä viikolla mieheni keitti oman maan mansikoista viisi kiloa hilloa. Herukatkin alkavat jo kypsyä pensaissa ja kasvihuoneesta voi käydä hakemassa jo kurkkuja ja kesäkurpitsoja. Eilen mieheni poimi kesän ensimmäiset kantarellit. Tänä aamuna huomasin, että vastapäisen kerrostalon katolla tepasteli lokinpoikia. Näihin kaikkiin aiheisiin aion keskittyä tänä kesänä lukemisen ja kirjoittamisen ohella.

Leave A Comment