• Share on Facebook.
• Share on Twitter.
• Share on LinkedIn

Perusopetuksen suomi toisena kielenä -oppimäärä on sisällöltään hyvin samankaltainen kuin suomi äidinkielenä -oppimäärä. Neljän osa-alueen sijasta S2-oppimäärässä on viisi.

S2-oppimäärän arviointikriteerit ovat samat riippumatta siitä, kuinka kauan oppilas on asunut Suomessa. Vaikka oppilas osaisi jo puhua sujuvasti suomea, se ei välttämättä riitä siihen, että hän suorittaa S2-oppimäärän hyväksytysti.

Oppilaalla on mahdollista saada S2-oppimäärästä arvosana viisi, mikäli hän on riittävän monipuolisesti harjoitellut suomen kielen eri osa-alueita. Vaadittava kielitaito on niin suppea, että arvosanan viisi voi saada myös oppilas, joka on saavuttanut valmistavan opetuksen tavoitteena olevan kielitaidon tason A1.3. Tämä kielitaidon taso ei riitä suomenkielisiin jatko-opintoihin vaan oppilaan on jatkettava kieliopintojaan ja muita perusopetuksen aineiden opiskelua esim. aikuisten perusopetuksessa. 

Vuorovaikutustilanteissa toimiminen

S2-oppilas voi osallistua opetukseen joko erillisillä S2-tunneilla tai samassa ryhmässä suomea äidinkielenään opiskelevien kanssa. Pienessä ryhmässä opettajan on helpompi tehdä havaintoja oppilaan suullisesta kielitaidosta luokkahuonetilanteissa. Arvosanaan viisi riittää, että oppilas osallistuu ennakoitaviin ja tuttuihin luokkahuonetilanteisiin aktiivisesti kuuntelemalla opetusta, vaikka hän ei ihan kaikkea opetuspuheesta vielä ymmärtäisikään. Silloin kun opettaja käyttää selkokieltä ja havainnollistaa riittävästi opetustaan, oppilas kykenee ymmärtämään ainakin perusasiat opettajan puheesta. Hänen oma suullinen ilmaisunsa voi olla vielä melko suppeaa, mutta hän osaa täydentää viestintäänsä esim. nonverbaalisesti. Hän osaa puhua itseään koskevista hyvin arkisista asioista. Hän osaa pitää pienen suullisen esitelmän, jos hän on valmistautunut siihen etukäteen ja hän saa tukeutua muistiinpanoihin. 

Tekstien tulkitseminen

Tekstien tulkitsemiseen vaikuttaa huomattavasti se, kuinka paljon oppilaalla on kokemuksia erilaisista teksteistä. Tekstin tulkinnassa auttaa sekin, että oppilas on omassa kotimaassaan opiskellut ja lukenut erilaisia tekstejä. Vaikka oppilas ei osaisi vielä paljon suomea, hänellä voi silti olla riittävästi tietoa siitä, millaisia tekstejä esim. mainokset, uutiset tai ohjeet ovat. Hän voi omalla äidinkielellään ilmaista sen, millä perusteella hän tunnistaa jonkin tekstin uutiseksi ja jonkin toisen tekstin esim. runoksi, vaikka hän ymmärtäisi tekstin sisältöä puutteellisesti. 

Edellä kuvattu ennakointi ja aiemman tiedon aktivointi on lukustrategia, jota harjoitellaan myös äidinkielen tunnilla. S2-opetuksen sekä minkä tahansa oppiaineen kielitietoisen opetuksen tärkeimpiä taitoja on uusien sanojen ja käsitteiden selventäminen samoin kuin näiden uusien opittavien asioiden linkittäminen omaan elämään. Kysymysten tekeminen, tärkeiden asioiden alleviivaminen ovat myös sellaisia luetunymmärtämisen strategioita, joita on syytä S2-tunneilla harjoitella samoin kuin kuvien ja muiden visuaalisten vinkkien hyödyntämistä. 

Arvosanaan viisi vaaditaan sitä, että oppilas lukee yksinkertaisia ja kieleltään konkreettisia tekstejä, joista hän osaa tehdä kysymyksiä ja esittää omia mielipiteitä. Hän tietää, mistä teksti kertoo ja kuka on kirjoittanut tekstin. Hän myös osaa osaa tulkita, mikä on tekstin tarkoitus ja osaa arvioida myös sitä, onko teksti luotettava. 

Näissäkin tulkinnoissa oppilas voi hyödyntää olemassa olevaa maailmantietoaan eli asioita, joita hän on oppinut aikaisemmin omalla äidinkielellään. 

Tekstien tuottaminen

Arvosanaan viisi vaadittava kirjoitustaito on erittäin vaatimaton. Riittää, että oppilas osaa kirjoittaa sekä käsin että tekstinkäsittelylaitteella rakenteeltaan, kieleltään ja sisällöltään yksinkertaisia tekstejä aiheista, jotka ovat hänelle ennestään tuttuja. Jotta kirjoitustaito kehittyisi, oppilaan on jatkuvasti opiskeltava lisää ja vahvistettava kielen rakenteita ja harjoitella erilaisten tekstien kirjoittamista hyvien ja selkeiden mallien avulla. Tällaisia tekstilajeja ovat päättövaiheessa erilaiset omia ajatuksia sisältävät kirjoitelmat ja asiakirjat kuten ansioluettelo ja työhakemus. 

Kielen, kirjallisuuden ja kulttuurin ymmärtäminen

S2-tunneilla on tärkeää harjoitella systemaattisesti kielen rakenteita. Jotta oppilas voi tuottaa kokonaisia virkkeitä, hänen on osattava hyvin persoonmuotoisten verbien taivutus eri aikamuodoissa ja yleisimmissä moduksissa. Myös nominien monikkomuotoja täytyy harjoitella säännöllisesti. Yhdeksännellä luokalla luetunymmärtämisen kannalta on hyvä käydä läpi myös nominaalimuotoiset verbit, partisiippirakenteita ja lauseenvastikkeita. Arvosanaan viisi riittää, että oppilas osaa taivuttaa verbejä ja nomineja yksinkertaisissa virkkeissä ja hän tunnistaa tavallisimmat yleis- ja arkikielen erot. 

Oppilaan pitää myös osata lukea lyhyitä, helppotajuisia suomenkielisiä kaunokirjallisia tekstejä. Hän osaa erottaa fiktiivisen tekstin asiateksteistä. Hän osaa hahmottaa, että eri aikoina on kirjoitettu erilaisia tekstejä ja että kirjallisuushistoriassa on ollut erilaisia vaiheita. Oppilas tunnistaa yhteiskunnassa esiintyvää monikielisyyttä ja -kulttuurisuutta ja tunnistaa omassa elämässään ja elinympäristössään erilaisia kulttuurisia piirteitä. 

Kielen käyttö kaiken oppimisen tukena

Suomi äidinkielenä oppimäärästä poiketen S2-oppimäärässä on viides osa-alue, jossa otetaan huomioon se, kuinka hyvin oppilas osaa hyödyntää olemassa olevaa kielitaitoaan kaikissa osaamissa kielissään. Yksittäisen (äidin)kielen hallitseminen kattaa monia erilaisia kielimuotoja arkisesta ystävien kesken käytettävästä puhekielestä aina todella erikoistuneisiin eri tiedonalojen ammattikieleen, jota kaikki samaa äidinkieltä puhuvat ja korkeasti koulutetutkaan henkilöt eivät ymmärrä. 

Arvosanaan viisi riittää, että oppilas ymmärtää eri oppiaineiden eli tiedonalojen tekstejä arkikielellä. Hän ei ymmärrä vielä abstraktia oppikirjoissa esiintyvää tekstiä, vaan hyödyntää niissä esiintyviä kuvia ja muita visuaalisia vihjeitä. Hän osaa etsiä yksittäisiä tietoja annetuista selkokielisistä lähteistä ja hän joutuu hyödyntämään tiedonhaussa omaa äidinkieltään. Hän osaa ottaa huomioon tekijänoikeudet, eikä kopioi tekstiä suoraan omiin töihinsä. Saadakseen tehtävät tehtyä, hän tarvitsee todella paljon tukea työskentelyynsä.