Oppilailta on vaadittava perusasioiden osaamista
AMK
- posted on
- No Comment
Joka vuosi minusta tuntuu, että ehdin opettamaan tai käymään oppilaiden läpi entistä vähemmän asioita. Nyt kun on jälleen aika käydä läpi koko mennyttä lukuvuotta ja arvioida oppilaiden osaamista, hämmästelin, miten vähän arviointikirjaani oli kertynyt numeroita. Tai siis enhän minä edes kirjaa arvosanoja enää mihinkään arviointikirjaan, vaan Wilmaan. Se on läpinäkyvämpää ja sinne voi kirjata lisätietoja arviointiperusteista sekä oppilaita että heidän huoltajiaan varten.
Suomen kielen ja kirjallisuuden arvosana muodostuu neljästä osa-alueesta. Olen kirjoittanut näistä osa-alueista ja niiden arvioinnista yksityiskohtaisemmin täällä.
Edellisenä lukuvuonna minulla ei ollut lainkaan seitsemättä luokkaa ja siksi aloitin innokkaasti tänä syksynä uuden seiskaluokkani kanssa. Meillä oli käytössä upouusi suomen kielen ja kirjallisuuden -oppikirja ja sekin teki tästä syksystä erityisen. Käytän aina runsaasti aikaa siihen, että aluksi lähinnä kartoitan uusien oppilaitteni lähtötasoa. Niin tein nytkin. Teetin oppilailla lukunopeusmittauksen ja muutaman luetunymmärtämisen testin. Oppilaat kirjoittivat minulle sähköisesti kirjeen, josta näin hieman heidän kirjoitustaitoaan. Oppilaiden keskimääräinen lukunopeus oli 92 sanaa minuutissa, mikä on sangen kelvollinen tulos. Olen pitänyt sataa sanaa minuutissa tavoitteena, tässä porukassa vain neljä oppilasta luki yli 100 sanaa. Nopeimmillaan samaa tekstiä lukenut seitsemäsluokkalainen oppilas luki noin 132 sanaa minuutissa. Se on suunnilleen sama nopeus, jonka minäkin saavutin. Vertailin vuoksi mainittakoon, että valmistavasta opetuksesta perusopetukseen siirtynyt S2-oppilas lukee noin 50 sanaa minuutissa. Luetunymmärtämistehtävässä oppilaiden arvosanojen keskiarvo oli 8+. Luetun ymmärtämistehtävässä ei mitattu samalla lukunopeutta.
Seitsemäsluokkalaiset tekivät myös laajan Niilo Mäki Instituutin digilukiseulan, jonka tulokset kirjasin huoltajien nähtäväksi Wilmaan. Tämä ei luonnollisesti vaikuta arvosanaan, mutta se saattaa selittää oppilaan tietyn osa-alueen tuloksia esim. keskitasoa hitaampaa mekaanista lukunopeutta tai heikkoa arvosanaa luetunymmärtämisessä.
Erityisen tyytyväinen olen siihen, että oppilaiden on pitänyt lukea neljä teosta tämän lukuvuoden aikana. Olen auttanut oppilaita valitsemaan omalle tasollee sopivaa luettavaa. Osa on lukenut jopa neljäsataasivuisia romaaneja, osa on lukenut selkokirjoja. Tässä asiassa on todella suuria eroja oppilaiden kesken. Arvosanaan kahdeksan (8) vaaditaan, että oppilas on lukenut yhdessä sovitut teokset lukuvuoden aikana ja tehnyt niihin määrätyt tehtävät, jotka arvioidaan vielä erikseen.
Yksi näistä tehtävistä on pienessä ryhmässä videoitu kirjaesittely, koska monelle esiintyminen luokan edessä kaikille oppilaille on liian jännittävää. Siksi arvioin ensimmäisen esiintymisen videolta, kahdeksannella luokalla oppilaat esiintyvät jo luokan edessä kaikille. Toinenkin kirjatyö on suullinen nauhoitettu keskustelu, josta kirjaesittelyn lisäksi arvioin oppilaiden vuorovaikutustaitoja.
En ole koskaan käyttänyt opetuksessani työkirjoja, vaan olen teettänyt lähes kaikki kielioppiin tai kielenhuoltoon liittyvät tehtävät kirjoittamisharjoituksia. Tämän vuoksi oppilaani tulevat kirjoittaneeksi todella paljon pieniä tekstejä joko käsin tai sähköisesti. Siksi minulle kertyy valtavasti näyttöä oppilaiden kirjoitustaidon kehittymisestä. Kielioppiasiosita teetän perinteisiä kokeita, joita kutsun näytöiksi.
Kun opetan kirjoittamista ja kielioppia, käytän aina oikeita käsitteitä ja opetan ne oppilailleni. En koskaan testaa pelkkien käsitteiden osaamista, vaan minulle on tärkeämpää se, että oppilaat osaavat soveltaa oppimaansa omissa teksteissään.
Opetan oppilaille erityisen huolellisesti persoonamuotoisten verbien tunnistamisen ja niiden yleiskielisen taivuttamisen eri aikamuodoissa sekä aktiivissa että passiivissa. Tämä on erityisen tärkeää, sillä persoonamuotoinen verbi on lauseen ydin, sen tärkein sana.
Tämän jälkeen on helppo käydä läpi virkkeet ja lauseet. Virke alkaa AINA isolla alkukirjaimella ja päättyy lopetusmerkkiin. Päälause ja sivulause erotetaan AINA pilkulla. Nämä asiat eivät ole kaikille seitsemäsluokkaisille automatisoituneet, mikä ihmetyttää minua kovasti.
Monen oppilaan mielestä peruskoulussa turhinta on sijamuotojen nimien opettelu. Nykyisten seitsemäsluokkalaisten kanssa sellaiseen ei ole edes aikaa. Traumoja ei siis ainakaan minun oppilailleni tästä asiasta ehdi enää muodostua.
Oikeinkirjoituksessa kerrataan useaan otteeseen isolla alkukirjaimella kirjoitettavat erisnimet ja pienellä alkukirjaimella kirjoitettavat yleisnumet. Myös yhteen ja erikseen kirjoitettavia sanoja kerrataan useaan kertaan.
Ja tästäkin huolimatta joudun tekemään valtavasti korjauksia oppilaiden teksteihin vielä kevätlukukaudella. Tämä tarkoittaa sitä, että minun on opettajana jaksettava kerrata ja vaatia näiden perusasioiden harjoittelua niin kauan, että jokainen oppii kirjoittamaan oikein omaa äidinkieltään niin hyvin, että he pärjäävät tuolla taidolla sekä omassa arjessaan, jatkokoulutuksessa ja työelämässä.
Jotta tämä tavoite toteutuu, tavoite ei voi olla se, että oppilaat saavat nykyisen opetussuunnitelman mukaan vähintään arvosanan viisi (5) vaan tavoite on, että perusopetuksen päättötodistuksessa suomen kielen ja kirjallisuuden arvosana on vähintään seitsemän (7). Jos oppilaan tavoite on jatkaa opintojaan hyvällä menestyksellä lukiossa ja myöhemmin korkeakouluopinnoissa, hänen perusopetuksen suomen kielen ja kirjallisuuden päättöarvosanan tulisi olla vähintään kahdeksan (8), mieluummin jopa yhdeksän (9).
Mikäli suomenkielisen tekstin lukeminen ja kirjoittaminen on haastavaa, lukio-opinnot teettävät tällaiselle opiskelijalle huomattavasti enemmän työtä ja oman jaksamisen kannalta tavoitteetkin kannattaa mitoittaa sen mukaan. Jos taidot eivät ole riittävät, ei pidä tavoitella korkeimpia arvosanojakaan ja uuvuttaa itseään epärealististen tavoitteiden vuoksi.
Opinnoissa menestyminen vaatii perustaitojen vahvaa hallintaa. Siksi peruskoulussa on vaadittava, että jokainen oppilas osaa lukea, kirjoittaa ja laskea riittävän hyvin. Nykykriteereiden mukaiset arvosanat kuusi tai viisi eivät sitä takaa. Vasta arvosanan seitsemän osaaminen kertoo, että oppilas osaa kirjoittaa ymmärrettävää teksti. Mikäli tavoitteena on jatkaa opintojaan menestyksekkäästi lukiossa, suomen kielen ja kirjallisuuden osaaminen tulisi olla vähintään arvosanan kahdeksan tai mieluummin jopa yhdeksän kriteereiden mukaista.
Millaista tämä osaaminen on, voi tarkistaa täältä.
