Auttaako lisävalo?
AMK
- posted on
- No Comment
Kun luin hallituksen esityksestä perusopetukseen valmistavasta lisäopetuksesta, ilahduin. Hallitusohjelmassa uudistuksesta puhuttiin kaksivuotisena valmistavana opetuksena ja se saattoi luoda uudistuksen sisällölle odotuksia, jotka eivät sellaisenaan toteutuneet. Ymmärrän hyvin, miksi uudistukseen kirjattiin se, että ns. lisävalossa opiskelevat oppilaat ovat perusopetuksen oppilaita eivätkä enää valmistavan opetuksen oppilaita.
Valmistavan opetuksen lisäopetus on tavallaan hybridimalli. Oppilaat osallistuvat oman perusopetusryhmänsä opetukseen kaikissa niissä oppiaineissa, joissa heillä on jo riittävä suomen kielen taito. Nämä oppilaat ovat jo koko valmistavan opetuksen lukuvuoden ajan osallistuneet perusopetuksen ryhmissä taito- ja taideaineiden tunneille. Tämä sama käytäntö siis jatkuu. Huomattavaa on, että tämä opetus ei ole oppilaille lisävalo-opetusta, vaan ihan tavallista perusopetuksen opetusta.
Suomi toisena kielenä -opetuskaan ei ole näille oppilaille lisävalo-opetusta, koska perusopetuksen oppilaina heille kuuluu S2-oppimäärän mukainen suomen kielen opetus. Suuri osa oppilaan opetuksesta on siis ihan tavallista perusopetuksen opetusta, joka ei vaadi koululta ylimääräistä resurssointia.
Mikä sitten on sitä lisävalo-opetusta? Valmistavassa opetuksessa saattaa olla oppilaita, jotka ovat yläkouluikään mennessä opiskelleet vain muutaman vuoden omassa kotimaassaan tai jossakin muussa maassa. Tästä syystä hän on opiskellut valmistavassa opetuksessa alemman vuosiluokan asioita ja siksi hän tarvitsee perusopetukseen siirryttyään varsinaista lisävalo-opetusta näissä aineissa. Yleensä se tarkoittaa matematiikkaa tai vieraita kieliä. Tällaiselle oppilaalle on räätälöitävä oma opintosuunnitelma näiden oppiaineiden osalta ja sovittava, kuka koulussa vastaa näiden oppiaineiden opetuksesta.
Oppilas, joka ei ole vielä valmistavan opetuksen aikana saavuttanut riittävää kielitaidon tasoa lukuaineiden opiskeluun, tarvitsee kielellisesti tuettua opetusta mm. historiassa, maantiedossa, biologiassa, fysiikassa ja kemiassa. Näillä oppitunneilla oppimisen kohteena on erityisesti tiedonalojen kieli, mikä tarkoittaa sitä, että samalla kun oppilas opiskelee esim. historiaa, hän opiskelee myös sitä, millaisia sanoja, rakenteita ja ns. tekstilajeja tuossa oppiaineessa tarvitaan ja millaisia tekstejä kirjoitetaan. Näillä oppitunneilla voidaan hyödyntää myös oppilaiden omia äidinkieliä tai muita osaamia kieliä ja käyttää selkokielistä oppimateriaalia. Kun oppilaan kielitaito on kehittynyt sellaiseksi, että hän kykenee jo osallistumaan perusopetusryhmän opetukseen, hänen oikeutensa lisäopetukseen tuossa oppiaineessa lakkaa ja se kirjataan hänen suunnitelmaansa.
Jotta lisävalo toteutuu niin kuin OPH on sen opetussuunnitelman perusteissa kirjannut, koulussa on oltava opettaja, joka suunnittelee lisävalon oppilaan opintojen järjestämisen. Hän sopii muiden opettajien kanssa, mille tunneille oppilas osallistuu oman ryhmänsä mukana ja kertoo, millaista tukea hän näille tunneille tarvitsee. Lisävalo-opetusta varten opettaja avaa oppilaalle sähköisen suunnitelman, johon kirjataan kaikki ne oppiaineet, joissa oppilas saa kielellisesti tuettua opetusta ja miten hän edistyy noiden oppiaineiden opiskelussa ja milloin lisäopetuksen kussakin oppiaineessa voi lopettaa.
Jotta tällainen lisävalo onnistuu, koululla pitää olla resurssia eli opettajat, jotka voivat opettaa oppilaalle oikean tasoista matematiikkaa, vierasta kieltä, eri lukuaineita ja suomea toisena kielenä. Tämän opetuksen resurssointiin kunnat saavat rahoitusta.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen lisäopetus on tällaisenaan selkeä kokonaisuus, joka mahdollistaa sen, että S2-oppilas voi keskittyä kielenoppimiseen vielä yhden lukuvuoden ajan valmistavan opetuksen jälkeen.
Kaksivuotisen omassa opetusryhmässä tapahtuvan opetuksen sijaan tämä yllä kuvattu tapa tukee oppilaan integrointia paremmin. Oppilas oppii suomea taito- ja taideaineiden tunneilla spontaanisti ja S2-tunneilla ja muilla lisävalon tunneilla ohjatusti. Näin kielitaidon kehittyminen tehostuu.
Mutta entä jos koulussa onkin vain yksi lisävalon oppilas?
Onko hänen mahdollista saada kielitaidon tasolleen soveltuvaa ja tarkoituksenmukaista S2-opetusta ja kielellisesti tuettua aineenopetusta?
Entä siinä tilanteessa, kun koululla on useampia tällaisia oppilaita? Olisiko silloin mahdollista, että koululla olisi yksi vastuuopettaja, joka toimisi luokanopettajien ja -ohjaajien rinnalla ja joka toimisi myös kielellisesti tukevana opettajana. Tällainen vastuuopettaja-nimeke mainitaan myös OPH:n perusteissa.
Nämä ovat asioita, joita kunnissa pitäisi nyt miettiä huolellisesti. Valmistavan opetuksen lisäopetus voidaan järjestää todella hyvin.
Mutta pahimmassa tapauksessa se koetaan vain uutena lisävelvollisuutena, joka kuormittaa lisää luokanopettajia ja -ohjaajia. Jos resurssia kielellisesti tuettuun opetukseen ei ole, nämä vielä A1-tasoiset oppilaat istuvat muiden mukana historian ja maantiedon tunneilla. On myös mahdollista, että heille ei voi järjestää kielitaitonsa tason mukaista S2-opetusta.
Kun luin kaksivuotisesta valmistavasta opetuksesta, ajattelin, että se helpottaa vastaanottavien koulujen opettajien työtaakkaa, koska he saavat tunneilleen kielitaidoltaan entistä ”valmiimpia” oppilaita.
Nyt pelkään, että lisävalo aiheuttaa pettymyksen ja lisää vain entisestään mm. luokanopettajien ja -ohjaajien työtaakkaa. Se ei ollut tämän uudistuksen tarkoitus.
