Puuhastellen palautumista

En muista, koska olisin viimeksi ollut näin täynnä virtaa kesäkeskeytyksen alkaessa. Arviointiurakkakaan ei tuntunut tänä keväänä ylivoimaisen raskaalta. Toukokuun lopussa suunnittelin valmiiksi jo ensi vuoden Classroom-kokonaisuuksia ja kirjaan ylös ideoita ja hyviä materiaaleja ensi syksyä varten varmasti koko kesän.

Opettaja-lehdessä (11/2021) oli Anna-Sofia Niemisen juttu palautumisesta. Nieminen oli haastatellut psykologi Anniina Virtasta, joka toimii Työterveyshuollossa tutkijana. Virtasen mukaan työstä irroittautuminen, merkityksellisyys, taitojen laajentaminen, rentoutuminen, omaehtoisuus sekä yhteenkuuluvuus edistävät työstä palautumista. Hän havaitsi omassa tutkimuksessaan, että iäkkäät opettajat hyötyivät nuorempia kollegoitaan enemmän taitojen laajentamisesta ja omaehtoisuuden kokemuksista. On ymmärrettävää, että monet ruuhkavuosien keskellä elävät kaipaavat lomaltaan ennen kaikkea rentoutumista ja rauhoittumista, mutta tällä hetkellä minä nautin kaikista eniten siitä, että minulla on joutilasta aikaa ajatella, suunnitella ja touhuta kaikenlaista.

Sain sunnuntaina valmiiksi yhden projektini, jonka aloitin jo kolme vuotta sitten. Se on pieni dokumenttielokuva, jonka tein Anneli Kannon Veriruusut-romaanin innoittamana. Kuvasin elokuvan materiaalin kesällä 2018 ja nyt ennen editointia tein muutaman ääninauhoituksen lisää. Hämmästyin, kuinka näppärästi tuo elokuva sai lopullisen muotonsa. Olen jo pitkään haaveillut siitä, että osaisin tehdä pieniä dokumenttielokuvia esim. opetustarkoituksiin ja nyt vihdoin taisin saada ensimmäisen sellaisen valmiiksi. Minulla on koneellani raakamateriaalia seuraavaakin projektia varten ja hurjasti ideoita, mistä kaikesta voisin tehdä opetusvideoita.

Seuraavaksi aion perehtyä lyriikkaan. Aion ottaa niskalenkin jambisesta runomitasta ja kääntää pari suosikkirunoani nykysuomeksi nykynuorisolle. Apuna minulla on mestareidenkin suosima V. Artin Runoanalyysi ja runotekniikka -teos, josta ntamo on onneksi ottanut uuden painoksen. Jotakin pitäisi varmaan vihdoin tehdä myös tuolle omalle tuotannolle, ehkä niistäkin syntyisi videoita ja äänitiedostoja.

Olen lukenut ja kuunnellut tänä vuonna jo 58 teosta ja nyt on entistä parempi mahdollisuus heittäytyä hetkeksi kirjan vietäväksi. Tälle vuodelle minulla ei ole erityistä teemakirjaa, jonka matkassa haluaisin kulkea. Ehkä nyt on aika viimeistellä nuo edellisten vuosien matkat ensin alta pois. Minna Canthin koko tuotannon lukeminen on vielä alkuvaiheessa, ehkä jo ensi kesänä pääsen Jyväskylään ja Kuopioon kuvaamaan.

Ja tietenkin tänä kesänä pääsemme taas puuhastelemaan mökkiraksallemme. Olen helpotuksekseni lukenut useita artikkeleita siitä, kuinka pariskunnat ovat käyttäneet useita vuosia vanhan mökkinsä tai talonsa kunnostukseen. Me olemme samalla tiellä. Tarkoitus ei ole ison lainan turvin tehdä mahdollisimman nopeasti valmista vaan pikkuhiljaa ihan omalla rahalla kunnostaa oma lapsuuden idyllinini, henkinen kotipaikkani, jossa aiomme jatkossa viettää kesiemme lisäksi myös keväät ja syksyt.

Leave A Comment