Lähtöviivalla
Ensimmäinen työviikko on jo takana. Nyt lauantaina tuntuu erityisen mukavalta, että on viikonloppu vapaata. Vaikka tekemistä oli paljon, missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että aikaa on liian vähän. Joka päivä jäin koululle neljään tai puoli viiteen asti. Valvoin yöllä vielä tiistain ja keskiviikon välisen yön, mutta seuraavat yöt sain jo nukuttua yhtenäisemmin. Mieli sai levätä, muistettavat asiat olivat kalenterissa, eivät minun päässäni.
Olen kehitellyt töiden hallintaan hyvän systeemin: merkkaan kaikki mielee tulevat asiat työkalenteriini ja ympyröin vihreällä ne tehtävät, jotka olen hoitanut ja punaisella ne, jotka siirtyvät seuraavaan päivään tai viikkoon. Näin näen jo yhdellä silmäyksellä, millaisille asioille minun pitää opetustuntien ulkopuolella löydettävä aikaa. Äkkikatsomalta näyttäiis siltä, että tällä viikolla moni asia jäi hoitamatta, mutta osa tälle viikolle merkitsemistäni asioista eivät ole suuren suuria, mutta ne ovat sellaisia, jotka täytyy jossakin välissä hoitaa. Kun ne ovat kalenterissa, minun ei tarvitse yrittää pitää asioita mielessä vapaa-ajallani.
Parasta tällä viikolla oli tavata kaikki kollegat ja oppilaat. Koska uudet kannettavat tietokoneet eivät olleet vielä saapuneet koululle, teetin ensimmäiset lähtötasokirjoitelmat oppilalla vihkoon. Kukaan ei vastustanut käsin kirjoittamista. Kun luin kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisten kirjoittamia tekstejä oli todella tyytyväinen. Luin hyvin jäsenneltyjä, lähes virheettömästi ja selkeällä käsialalla kirjoitettuja kirjoituksia. Minä olen hylännyt tehtäväkirjojen käytön jo aikoja sitten, minun oppilaani ovat opiskelleet kielioppia ja oikeinkirjoitusta kirjoittamalla koko yläkouluaikansa, ja se työ näkyy. Henkilökohtaisesti en ole huolestunut suomalaisten nuorten luku- ja kirjoitustaidosta ja aion pitää jatkossakin huolen siitä, että oppilaistani kehittyy monipuolisia lukijoita, kirjoittajia ja ajatuksiensa ilmaisijoita.
Hyvillä mielin voin siis tänä viikonloppuna uppotua omiin harrastuksiini ja palata luokkahuoneeseeni taas maanantaina.