Tehokas työ vaatii tehokkaan palautumisen
Ensimmäinen kuukausi lomanjälkeistä työelämää on takana. Tiesin jo etukäteen, että tänä syksynä minulla olisi perustyön lisäksi paljon muutakin mietittävää ja järjestettävää. Siksi yritin heti alusta asti kirjata kaikki tulevat työt kalenteriin ja miettiä tarkkaan, milloin millekin asialle täytyy löytää riittävästi aikaa.
Olen yrittänyt pitää kiinni päivittäisestä työajasta. Jos aloitan työni aamulla kahdeksan aikaan, teen töitä korkeintaan iltapäivällä kello neljään, joskus ehkä puoli viiteen tai jopa viiteen. Sen jälkeen en tee töitä. Pyrin palautumaan joka arkipäivä kello viidestä eteenpäin.
Kun olen koko päivän työskennellyt intensiivisesti ja kirjannut ylös uusia ideoita ja aikatauluttanut niiden tekemistä, ei aivojen pysäyttäminen illaksi ole helppoa. Joudun usein myös työpäivän aikana suitsimaan itseäni, jotta ajatukseni ja toimintani eivät lähde ihan laukalle. Se on yllättävän työlästä, sillä ajatusten pysäyttämiseen on oikeasti keskityttävä. Jos päässä pyörii uusi idea, se on vangittava kalenterin sivujen väliin, mutta sitten se on jätettävä sinne odottamaan sopivaa aikaa.
Iltaisin joudun hillitsemään itseäni ainakin pari kertaa. Jos olen fyysisesti väsynyt se on helppoa, silloin saatan esim. nukahtaa tunniksi sohvalle. Jos olen nukkunut hyvin ja olen muuten fyysisesti hyvässä iskussa, lähden usein ulkoilemaan, sauvakävelylle tai hölkkäämään. Jos takana on huonosti nukuttu yö tai pari, jään hyvällä omallatunnolla koko illaksi sohvalle lueskelemaan, katselemaan Areenasta lempiohjelmiani tai kuuntelemaan äänikirjaa. Saatan siinä samalla lueskella hieman LinkedIniä, muita sometilejä minulla ei onneksi ole, ne voisivat helposti varastaa kallisarvoisen vapaa-aikani.
Aloitan iltarutiini yleensä kello kahdeksan. Juon silloin iltateeni ja otan melatoniinia. Heti kun tunnen itseni väsyneeksi, menen vuoteeseen lueskelemaan ja lopuksi laitan äänikirjan uniajastimelle. Jos herään yöllä, ajastan äänikirjan uudelleen ja jatkan uniani. Viime yönä lepäsin noin seitsemän tuntia, vaikka heräsin jo neljältä. Olin umpiunessa jo ennen kello yhdeksää. Yleensä pyrin nukkumaan ainakin viiteen tai puoli kuuteen asti.
Eilen oli töissä mukavan aktiivinen päivä, minulla oli vielä kolmen jälkeen mielenkiintoinen tapaaminen. Olin siis hyvällä tavalla virittynyt työpäivän jälkeen. Illalla osallistuin vielä OAJ:n järjestämään unikoulutukseen, jossa puhuttiin palautumisen tärkeydestä.
Tänä aamuna tunnen itseni virkeäksi ja mikä parasta, rauhoittuneeksi. Eiliset ajatukset eivät pyöri enää päässä vaan siellä on hyvin tilaa tämänpäiväisille uusille ajatuksille. Tänään on perjantai, mikä tarkoittaa myös sitä, että edessä on kaksi kokonaista päivää, jotka voi pyhittää palauttavalle toiminnalle. Luvassa on ainakin kulttuuriretki naapurikaupunkiin ja läheisien kanssa kahvittelua.
Palauttavaa viikonloppua sinullekin!