• Share on Facebook.
• Share on Twitter.
• Share on LinkedIn

Koska olet viimeksi kirjoittanut kirjeen tai postikortin?

Vielä parikymppisenä kirjoittelimme ystävieni kanssa valtavasti kirjeitä. Minulla on ne kaikki jopa tallessa. Kun opiskelin vuonna 1994 Tukholmassa, sain sinne kirjeitä ja kortteja jopa omilta valmennettaviltani, 11-13-vuotiailta uimareilta. Myös äitini ja sisareni kirjoittivat minulle lähes viikottain.

2000-luvulla kirjeiden ja korttien lähettäminen loppui, sen sijaan kirjoitimme toisillemme sähköpostia tai laitoimme tekstiviestin puhelimella. 2010-luvulla en enää lähettänyt kenellekään joulu- tai edes synttärikorttia, koska onnittelut onnistuivat yhtä hyvin Facebookissa.

Tänä vuonna päätin alkaa kirjoittaa taas kirjeitä. Aluksi ajattelin, että kirjoitan sähköpostiviestejä, mutta sekin alkoi tuntua liian teknologiselta ja siirryin paperikirjeisiin. Muutaman kirjeen kirjoitettuani halusin alkaa kirjoittaa niitä perinteisellä mustekynällä ja musteella. Nyt en enää muulla tavalla sitä haluakaan tehdä.

Kirjeen kirjoittaminen on hidasta, kirjoitan yleensä vain yhden tai korkeintaan pari ajatusta kerrallaan. Teen välillä työpäivän ja palaan kirjeen ääreen sitten, kun tulee siihen sopiva hetki. Kirjeen kirjoittaminen on vähän samanlaista kuin ennen Twitteriin kirjoittaminen. Vastauksia ajatuksiini en saa reaaliajassa eikä kukaan käy niitä tykkäämässä, mutta sama juttu se oli usein sosiaalisessa mediassakin. Yksinäistä ajatustenvaihtoa se sielläkin toisinaan oli.

Kirjoittelen nyt kirjeitä, vaikka en odotakaan niihin vastauksia. Kirjoitan kaikkien lähimmille ihmisille, niille, jotka oikeasti kuuluvat lähipiiriini, niille, jotka ovat sukulaisiani tai ystäviäni. Minulla on osoitekirjassani 20 henkilön yhteystiedot. Sellaisenkin hankkiminen oli yllättävän vaikeaa. Vanhanajan osoitekirjoja ei ole enää kirjakaupoissakaan myynnissa.

Toivon, että kirjeeni ilahduttavat. Pelkään, että jotkut kokevat ne velvoittaviksi ja ahdistuvat ajatuksesta, että niihin pitäisi vastata. Minä en ajattele niin, vaikka totta kai olisi kiva itsekin vastaanottaa joskus postia. Aion nyt joka tapauksessa jatkaa tätä harrastusta.

Kirjoitin tänään loppuun kirjeen 89-vuotiaalle kummitädilleni. Hän ainakin ilahtuu saadessaan minulta kirjeen. Seuraavan kirjeeni aloitan tänään, mutta senkin kirjoittamiseen menee varmasti useampi päivä, ennen kuin se on valmis postilaatikkoon pudotettavaksi.