Intohimona historia
Rakastan kirjallisuuden historian opettamista. Minusta on tärkeää, että voimme oppilaiden kanssa yhdessä pohtia sitä, millaisista asioista ja aineksista suomalaiseksi hahmottamamme kulttuuri on aikojen kuluessa muodostunut.
Yleensä olen opettanut aikaisemmin oppilaille jo suomen murteet ja hieman ennen kirjallisuuden historiaan perehtymistä käsittelemme maailman kielet ja suomen sukukielet. Niiden yhteydessä tänä keväänä perehdyimme mm. saamelaisuuteen ja karjalaisuuteen. Ennen Kalevalaan tutustumista on hyvä tutustua lähemmin viimeksi mainittuun. Tässä yhteydessä luetutin oppilaillani mm. tämän artikkelin.
Aloitan kirjallisuushistorian opetuksen kertomalla oppilaille erilaisista myyteistä ja mytologioista ja millaisia eepoksia maailmankirjallisuus tuntee. Niihin emme tässä vaiheessa perehdy sen syvemmin. Sen jälkeen käymme läpi kansanperinnettä, millaisia aineksia siihen kuuluu ja millaisia tarinoita nykyaikana jaetaan. Eräs oppilaani kysyi, voiko nykyisiä salaliittoteorioita pitää urbaanilegendoina. Eivätkös ne sellaisen tuntomerkit täytä.
Myyttien ja mytologien jälkeen kerroin, miten kristinusko vaikutti suomenkieliseen kirjallisuuteen, kuinka uskonto ja kansanperinne elivät osittain rinnakkain ja miten ne vaikuttivat toisiinsa. Tässä vaiheessa on luonnollista puhua myös Mikael Agricolasta ja suomen kirjakielen synnystä. Keskiajan kansanopetuksesta siirryimme sulavasti valistusaikaan ja suomenkielisten sanomalehtien syntyaikoihin. Kaunokirjallisuuteen pääsemme kunnolla käsiksi vasta, kun pääsemme 1800-luvulle ja puhumme Lauantai-seurasta ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustamisesta.
Aion vielä kuljettaa oppilaani 1800-luvun realismin kautta uusromantiikkaan ja 1920-luvun modernismiin. Toivottavasti ehdimme paneutua kunnolla myös sotien aikaiseen kirjallisuuteen ja 50-luvun modernismiin.
Rakkaus kirjallisuushistoriaan pysyy yllä, kun itsekin jatkuvasti lukee kaikenlaista historiasta, kirjallisuudesta ja kirjailijoista. Tunnen olevani suorastaan etuoikeutettu, kun saan kertoa näistä omista intohimoni kohteista nuorille. Viime aikoina olen lukenut uudelleen mm. Ilari Aallon ja Elina Helkamat teokset Matka muinaiseen Suomeen (Atena 2017) ja Matkaopas keskiajan Suomeen (Atena 2015). Pitkästä aikaa olen myös perehtynyt kielitieteelliseen kirjallisuuteen ja lukenut mm. Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli -teoksen (Teos 2018). Tällä hetkellä luen ja alleviivaan Valter Langin teosta Homo Fennicus (SKS 2020). Talven aikana olen kuunnellut äänikirjoina Yuval Noah Hararin teokset Sapiens, ihmisen lyhyt historia (Bazar 2016) ja Homo Deus (Bazar 2017) sekä Marcus Rosenlundin teoksen Sää joka muutti maailman (S&S 2019) sekä monia muita mainioita teoksia.