• Share on Facebook.
• Share on Twitter.
• Share on LinkedIn

Lakkautin tasan vuosi sitten hiihtoloman alla kaikki sometilini LinkedIniä lukuunottamatta. Tuolloiset ajatukseni ja perusteluni löytyvät täältä.

Kuluneen vuoden aikana en ole kaivannut lainkaan takaisin Facebookiin, Twitteriin enkä Instagramiin. Kieltämättä aluksi tuntui hivenen oudolta, kun enää en jakanutkaan pieniä, arkisia tai edes niitä isompia kohokohtia millekään someyleisölle. LinkedInin halusin pitää, koska oikeasti kaipaan jotakin foorumia, jossa voin jakaa ammatillisia asioita. Yksityisiä asioitani en halua enää jakaa muulle kuin niille henkilöille, jotka ovat oikeasti osa ystävä- ja tuttavapiiriäni.

Yksi tärkeimmistä syistä lakkauttaa sometilit oli uudenlainen ajankäyttö. Minua ahdisti, kuinka paljon turha somessa roikkuminen vei vähäistä vapaa-aikaani. Aluksi tuntui, että en ole saanut lisäaikaa vuorokauteeni lainkaan, mutta nykyään minulla on päivittäin aikaa kävellä töihin. Autolla ajaisin työmatkani vartissa, mutta nyt arkiliikun päivittäin 1,5 tuntia. Viikossa kävelen parhaimmillaan yli 30 kilometriä.

Haaveilin myös siitä, että minulla olisi enemmän aikaa lukea ja kuunnella kirjoja. Sekin tavoite on täyttynyt. Viime vuonna ehdin lukea ja kuunnella yhteensä 109 teosta. Tänä vuonna tavoitteeni on ehtiä lukea ja kuunnella 120 teosta.

Mutta tärkeämpää kuin luettujen teosten määrä on se, että keskittymiskykyni on palautunut. Kykenen nykyään vaivatta keskittymään pitkiin lehtiartikkeleihin aamuisin. Voin myös hyvillä mielin osallistua johonkin pieneen koulutussessioon, koska tiedän, että minulla on tarpeeksi aikaa ja keskittymiskykyä tehdä tarvittavat oppimistehtävät ajoissa. Elämässäni on huomattavasti vähemmän silppua ja enemmän loppuun asti vietyjä kokonaisuuksia. Se tuntuu hyvältä.

Hyvältä tuntui myös se, miten aloin suhtautua itseeni ja luonnolliseen ikääntymiseeni. Olen tämän vuoden aikana ottanut vain muutaman selfien ja ainoastaan yhden niistä olen julkaissut. Koska kävelen nykyään töihin, en viitsi aamuisin edes meikata. Koska töissä täytyy käyttää maskia, en ole viitsinyt meikata edes töissä. Eilen halusin kuvata yhden opetusvideon enkä tuntenut tarvetta meikata edes sitä varten. Oppilaani ova jo nähneet jo minut ilman ehostusta, joten ketä varten minun pitäisi laittautua. Kelpaan itselleni juuri tällaisena kuin olen.

Sometilien lakkauttamisesta on siis seurannut monia hyviä asioita. En enää tiedä, mitä kaikkea tuttavani ja ystäväni vapaa-ajallaan tekevät, mutta halutessani voin olla heidän kanssaan yhteydessä muutoinkin kuin somessa. Lasteni kanssa viestittelen säännöllisesti. Koska he eivät enää näe somesta, mitä äiti puuhastelee, heidän on kysyttävä sitä minulta muulla tavalla. En ole enää ulkoistanut ihmissuhteitani algoritmien hoidettavaksi vaan vastuu niistä on minulla itselläni. Somettomuus on lisännyt hyvinvointiani ja auttanut minua keskittymään minulle oikeasti tärkeisiin asioihin.