Open huoneessa

Kesälomalla on kiva katsella kouluelämästä kertovia sarjoja. Muutama vuosi sitten seurasin Waterloo roadin koululaisten ja opettajien elämää, johon mahtuu jos jonkinmoista iloa ja surua.

Olen aina ollut huono järjestämään lapsille toimintaa. Minusta lapsuuden kesään pitääkin kuuluu ihana aikatauluttomuus ja toimettomuus. Tänä kesänä kaikki on toisin. Nuorin poikani

Tänä vuonna lukuvuosi loppui kesken. Paljon jäi asioita tekemättä, jopa siinä määrin, että laitoin kalenteriini ylös neljä päivämäärää, jolloin aion mennä koululle siivoamaan ja

Leena Kymäläinen kirjoitti Aamulehden ylänurkassa vietnamilaisesta perheestä, jonka äiti ja tytär käännytettiin takaisin kotimaahansa. (AL 28.10.2011) Perheen isä ja muutama muu

Mitä koulujen työrauhaongelmille pitäisi tehdä? Ehkä ensimmäiseksi olisi hyvä tunnustaa, että jonkinasteiset työrauhaongelmat kuuluvat osana opettajan työhön. Jos niitä ei halua kohdata,

Ajankohtaisen kakkosen teettämän kyselyn mukaan koulujen työrauhaongelmat ovat lisääntyneet (Yle.fi 21.2.2012). Oppilaat huutelevat ja pulisevat keskenään tai räpläävät taukoamatta

Kysyin syyslukukauden alussa kasiluokkalaisiltani, haluavatko he tehdä ryhmätöitä tietokoneella vai askarrella pahvien, saksien ja tussien kanssa. Suurin osa oppilaista halusi sekä että. Vaikka

Tänä syksynä toteutui yksi pitkäaikainen haaveeni. Sain neljän kiertolaisvuoteni jälkeen ikioman luokan. Olen nyt viime viikkojen aikana kuskannut sinne omia kirjojani. Luokassani on

Kaksi toijalalaista 13-vuotiasta tyttöa pahoinpitelivät raa’asti samanikäisen tytön lokakuun alussa. (AL 7.10.2011) Tytöt kävivät entuudestaan tutun tytön kimppuun, kaatoivat