• Share on Facebook.
• Share on Twitter.
• Share on LinkedIn

Koko viime kevätlukukauden kunnissa ja kouluissa on tehty suunnittelutöitä opetussuunnitelman uudistuksien parissa. Nuo muutokset hyväksyttiin viimeisissä sivistyslautakuntien kokouksissa ennen kesää ja ne tulevat voimaan nyt alkavana lukuvuonna.

Yksi näistä muutoksista koskee suomi toisena kielenä ja kirjallisuus (S2) sekä suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärien opetusta. Muutokset tulivat ajankohtaisiksi, koska oli käynyt ilmi, että joissakin suurimmissa kaupungeissa maahanmuuttotaustaiset oppilaat ovat osallistuneet S2-tunneille, vaikka heillä olisi jo riittävät edellytykset opiskella suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän ryhmissä. Pienemmissä kunnissa tämä ei ole ollut samassa mitassa edes mahdollista, sillä niissä ei välttämättä ole koskaan ollut edes resurssia järjestää erillisiä S2-tunteja, vaikka niille olisi ollut tarvettakin.

Uuden 1.8. 2026 voimaan tulleen opetussuunnitelman mukaan S2-opetusta annetaan vain niille oppilaille, jotka ovat käyneet koulua Suomessa vain muutaman vuoden. Mikäli lapsi on syntynyt Suomessa ja käynyt suomenkielistä päiväkotia, hän osallistuu suomen kieli ja kirjallisuus -opetukseen.

Uuteen opetussuunnitelmaan on myös kirjattu se, miten S2-oppilaan suomen kielen taitoa arvioidaan perusopetuksen aikana ja milloin oppilaan oppimäärä tulee vaihtaa suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärään. Tätä varten kehitetään opettajille parhaillaan valtakunnallista työkalua eli tehtäväkokonaisuutta, jolla tuo arviointi tehdään. Tänä syksynä useassa kunnassa käynnistetään hankkeita, joiden tarkoitus on kouluttaa opettajia tekemään näitä arvioita. Tässä uudistuksessa ja opettajien kouluttamisessa Opetushallituksella on merkittävä rooli.

Tämän uudistuksen tavoitteena on, että maahanmuuttotaustaiset oppilaat saavat opiskella suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärää samoilla tavoitteilla ja kriteereillä kuin Suomessa syntyneet suomenkieliset lapset ja nuoret heti kun heillä on siihen riittävä kielitaito. Tämä sama pätee myös ruotsinkielisissä kunnissa, joissa äidinkielen oppimääränä ovat ruotsin kieli ja kirjallisuus sekä ruotsi toisena kielenä.

Siksi suorastaan tyrmistyin, kun heinäkuun lopussa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu sai palstatilaa ja näkyvyyttä mediassa lausunnoillaan suomi toisena kielenä opetuksen lakkauttamisesta. Hänen esittämänsä ajatus on suorastaan absurdi ja veisi suomalaisen peruskoulun vuosikymmeniä taaksepäin. Minulle tuosta ehdotuksesta tulevat mieleen saamelaisten ja ruotsinsuomalaisten oppilaiden koulukokemukset 1960-luvulla. Tähän asiaan palaan seuraavassa kirjoituksessani.

Mutta eniten minua hämmästyttää se, miten tietämätön pääkaupunkimme päättäjä, jopa hallituspuolueen ryhmänjohtaja, voi olla juuri voimaan tulleesta opetussuunnitelman uudistuksesta. Koen sen todella turhauttavana, sillä juuri näiden asioiden kehittämiseen on kunnissa edellisenä lukukautena käytetty valtavasti aikaa.

Olen itse toiminut suomi toisena kielenä -opettajana yli 30 vuotta ja nähnyt sen valtavan kehityksen, joka tällä alalla on tapahtunut. Samalla olen nähnyt sen, kuinka nämä asiat ovat aivan upouusia ja uppo-outoja nuoremmille sukupolville isoissakin kaupungeissa puhumattakaan niistä kunnista tai kouluista, joissa ei ole koskaan ollut yhtäkään potentiaalista S2-oppilasta. Työ ei siis ole missään nimessä valmis, vaan sitä on edelleen jatkettava.

Mutta sitä en ymmärrä, että näitä asiasta totaalisesti tietämättömiä on päättävässä asemassa olevissa ihmisissä ja jopa journalistisessa mediassa. Eikö juuri näiden henkilöiden pitäisi olla niitä, joilla on kyky ottaa asioista selvää. Kaupunginvaltuutetulla saattaa olla omat poliittiset syynsä esittää tällaisia provosoivia väitteitä, mutta mikä median tarkoitus on, kun se antaa niille näkyvyyttä tuomatta esille esimerkiksi tätä opetussuunnitelman uudistusta.

Pelkään, että elämme taantumuksen ja syvän unohduksen ja tyhmentymisen aikoja. Se valitettavasti näkyy jo selvästi. Sosiaalisessa mediassa ja nyt myös journalistisessa mediassa tällaiset provosoivat mielipiteet saavat näkyvyyttä. Se, joka uskaltaa kyseenalaistaa näiden vallassa olevien tahojen mielipiteet, saa valmistautua inhottavaan palautteeseen, jopa päättäjien taholta. Se vaientaa tehokkaasti ihmiset silloinkin, kun he tietävät puolustavansa tärkeitä asioita ja arvoja, kuten ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä lasten oikeuksia. Siitäkin voi nykyään saada woke-leiman otsaansa.

Historiaa tuntevana ihmisenä voin onneksi lohduttautua sillä, että tällaisina synkkinä aikoina on aina ollut ihmisiä, jotka ovat jaksaneet taistella taantumusta vastaan. Siksi minäkään en aio tässä asiassa luovuttaa, vaan aion jatkossakin puolustaa laadukasta ja ammattitaitoista suomi toisena kielenä -opetusta. Siitä voit lukea tästä blogista lisää.