Teemapäivä

Vietimme perjantaina koulussa Älä osta mitään -päivää. Tarkoituksena oli tarjota vaihtoehtoja ostetuille joululahjoille. Siksipä välituntien aikana oli mahdollista käydä kierrätystorilla, laitattamassa hiuksiaan tai kynsiään nuorten omassa salongissa tai askartelemassa pakettikortteja, koruja tai huovutettuja joulukoristeita.
Oppilaat olivat askarrelleet myös aineettomien joululahjojen lahjakortteja, joissa luvattiin mm. peli-ilta, kolmen ruokalajin päivällinen, siivousapua tai niskahierontaa. Oppilaat saivat kirjoittaa vastaavanlaisen lahjakortin omille läheisilleen.

Jokaisessa pisteessä oli yksi opettaja valvomassa, mutta muuten toiminta oli oppilaslähtöistä. Olimme viikon aikana tehneet valmiiksi kierrätyskartongista pakettikortteja ja nipsutelleet vanhoista joulukorteista tähtiä niiden koristeluun. Huovutuspöydässä oppilaat saivat kokeilla huovutusneulan käyttöä ja muotoilla huovasta piparkakkumuottien avulla sydämiä ja tähtiä vaikkapa kuusenkoristeiksi.
   Korupoydässä oli helmiä, korupiikkejä ja muita tarvikkeita, joita oppilaat saivat vapaasti käyttää koruihinsa. Joku taitavampi oppilas neuvoi toista, koska varsinaisia ohjaajia ei ollut. Pääasia oli, että kaikki saivat kokeilla korujen tekoa. Pöydän ääressä istui päivän aikana yllättävän moni poikakin.

Ajatus kauneudenhoitosalongitsa  oli kokonaan oppilaiden oma. Tytöt taikoivat hetkessä luokkahuoneesta tunnelmallisen salongin, jossa oli kukkia ja lehtiä. Tytöt saivat omilla suoristusraudoillaan ja muilla vastaavilla kähertää ja laittaa kavereittensa hiuksia luvan kanssa koko välitunnin. Musiikki soi ja nuoret viihtyivät. Käytävään asti tuoksui kuumennettujen hiusten ja kynsilakan tuoksu, joka toi mieleen elävästi mieleen oman teini-iän.

Kierrätystorilla oli jaossa kirjoja, vanhoja PlayStation2-pelejä ja muuta pientä tavaraa. Vaikka tapahtumaa oli mainostettu viikko, oppilaat eivätkä opettajatkaan oikein olleet ehtineet sisäistää ajatusta ja tavaranvaihto jäi vähäiseksi. Oppilaat onneksi ymmärsivät, että pöydistä ei saa pelkästään käydä hakemassa tavaraa, vaan sinne piti oikeasti jättää jotain tilalle.

Luokan seinällä oli myös pieniä tauluja, joihin sai käydä kirjoittamassa runoja. Olimme seiskojeni kanssa tehneet runoharjoituksen, jonka ansiosta meillä oli 240 heidän kirjoittamaansa runosäettä tulostettuna paperiliuskoille, jotka sitten kiinnitettiin tauluun sinitarralla. Varsinkin pojat tykkäsivät kirjoitella niistä absurdeja runoja.

Päivän järjestäminen vei minulta lähes koko viikon äidinkielen tunnit, mutta lopputulos oli ehdottomasti sen arvoinen. Oppilaat toivoivat, että tämäntyyppisistä välituntitoiminnoista tulisi säännöllinen tapa, esim. kerran kuussa tai edes pari kertaa lukukaudessa. He lupasivat kirjoittaa asiasta koulun lehteen. Saa nähdä, koska pääsemme seuraavan kerran valmistelemaan jotain vastaavaa tempausta.

Leave A Comment