Voi Gitta!
Anna-Maria Kohtala
- posted on
- No Comment
Kaivopuiston rouva Gitta Helin kirjoittaa kipakoita kolumneja sunnuntaisin ilmestyvässä Aamulehden Ihmiset-liitteessä. Yleensä ne ovat hauskoja ja viihdyttäviä, mutta tänä sunnuntaina (16.10.2011) hän sai minut ärtymään. Gitta oli nimittäin erittäin huolestunut siitä, miten vähän hänen ystävättärensä ”normaaliälyllä varustettu” tytär oli kahden vuoden aikana koulussa oppinut. Vaikka Sofia oli jo ensimmäisestä luokasta asti lukenut englantia, hän kirjoitti piirtämäänsä kuvaan ”Ai laav High Heels”. Tästä valpastuneena ystävätär oli jatkanut tyttärensä tenttaamista ja kauhistui entisestään. Sofia nimittäin väitti silmät kirkkaina, että Suomen pääkaupunki on Tampere ja Euroopan maita ovat mm. Ranska, Italia, Afrikka ja Amerikka.
Sofia kuulemma tiesi kaiken kierrättämisestä ja lajittelusta ja ihmisten samanarvoisesta kohtelusta. Gitan ja hänen ystävättärensä mielestä ne ovat sellaisia asioita, joita kotien tulisi lapsille opettaa. He suorastaan paheksuvat nykykouluissa harjoitettavaa leppoisaa jutustelua ja arvokasvatusta ja peräänkuuluttavat vanhaa kunnon tiedon jakamista: Euroopan valtioiden ja niiden pääkaupunkien ulkoaopettelua ja englannin kielen kielioppia ja oikeinkirjoitusta, mikäli ymmärsin heidän kritiikkinsä oikein.
Luettuani jutun, minun oli ihan pakko testata omaa 10-vuotiasta poikaani, joka kielellisten erityisvaikeuksiensa vuoksi opiskelee tietyt oppiaineet pienluokassa erityisopettajan johdolla. Hän on opiskellut vähän yli vuoden englantia kaksi kertaa viikossa suomenkielisessä peruskoulussa. Hän osasi ihan vaivattomasti kirjoittaa pyynnöstäni ”I love” ja luetteli Euroopan maista Viron, Ruotsin, Ranskan ja Saksan. Siis vaikka kolmannella luokalla käsiteltiin vasta Suomen maantietoa ja neljännen luokan maantiedon osuus, jossa käsitellään Pohjoismaat, ei ole vielä edes alkanut.
Hmm…
Vika siis täytyy olla jossakin muualla kuin suomalaisen peruskoulun opetusmenetelmissä.
Gitta tosin jättää mainitsematta, käykö hänen ystävättärensä tytär suomenkielistä vai ruotsinkielistä peruskoulua, vaikka en millään jaksaisi uskoa, että silläkään olisi tässä asiassa kovin suurta merkitystä.
Toisaalta, Helsingin Sanomat (18.5.2011) uutisoi keväällä, että suomenruotsalaiset koulut ovat jääneet kauaksi suomenkielisten koulujen taakse PISA-tutkimuksessa. Ehkä seuraavassa kolumnissaan Gitta voisi pohtia, mitä pitäisi tehdä, jotta suomenruotsalaisten koulujen opetuksen taso nousisi suomenkielisten koulujen tasolle.
