Posted in Uncategorized
Perusopetuksen tavoitteet
Peruskoulua moititaan usein siitä, että sen tarjoama opetus ei vastaa nyky-yhteiskunnan tarpeita. Milloin vaaditaan lisää kansalaistaitojen opetusta, milloin lisää digitaalisia oppimisvälineitä. Yhteiskunta ympärillämme muuttuu kiivaassa tahdissa, mutta me ihmisyksilöt tarvitsemme edelleen 20-30 vuotta, jotta meistä kasvaa täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Siihen eivät digitaaliset tai virtuaaliset poppaskonstit auta.
Perusopetuslain mukaan (1998/628) perusopetuksen ”tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.”
Ihmisyyteen kasvattaminen mainitaan ensimmäisenä tavoitteena. Se on hurjan iso ja tärkeä tavoite. Tuota aihetta olen monesti näissä postauksissani käsitellytkin. Jotta lapsi ja nuori oppisi kohtelemaan muita inhimillisesti, häntä tulee kohdella samalla tavalla. Jotta nuori oppisi puhumaan kunnioittavasti muille, hänelle pitää puhua kunnioittavasti. Nimittely, haistattelu, toisten mollaaminen ja julkinen nolaaminen eivät kuulu missään nimessä inhimilliseen ja toisen ihmisarvoa kunnioittavaan käyttäytymiseen. Jos oppilas ei ole sitä vielä kotona tai päiväkodissa oppinut, opettajien on jaksettava siihen puuttua.
Toinen ehdoton ihmisyyteen liittyvä asia on fyysinen koskemattomuus. Jokaisella oppilaalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Siksi onkin tehtävä selväksi ne pelisäännöt, joilla opettaja voi tuon oikeuden oppilaille taata.
Perusopetuksen opetussuunnitelma on suunniteltu niin, että oppilaat saavat peruskouluvuosiensa aikana elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Monet oppiaineet sisältävät oppisisältöjä, jotka tukevat oppilaan kasvua eettisesti vastuukykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Vanhemmat voivat turvallisin mielin olettaa, että heidän jälkikasvunsa oppivat koulussa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.
Toki oppilaiden taidoissa on huomattavia eroja. Oman lapsensa tason voi luotettavasti todeta hänen saamastaan todistuksesta. Jos arvosanat tuntuvat liian alhaisilta, ennen kuin alkaa sättiä opettajaa, on paikallaan seurata, kuinka lapsi suoriutuu kotitehtävistään. Jos kotitehtävät jäävät tekemättä, ei oppiminenkaan voi edistyä toivotulla tavalla. Jos vanhemmat ovat itse suorittaneet suomalaisen peruskoulun, voi olettaa, että he osaavat auttaa lastansa kotiläksyissä. Jos vanhempien kyvyt tai aika ei siihen riitä, on syytä pyytää apua koulusta. Oppilaalla on oikeus saada tukea oppimiseensa, mutta tuen saamisen edellytyksenä on, että oppilas on ensin edes pyrkinyt täyttämään omat velvollisuutensa eli osallistunut opetukseen, tehnyt tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäytynyt oppitunneilla asiallisesti.
”Opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana.”
Oppilaat kysyvät usein, miksi heidän täytyy opiskella esim. suomen kielen kielioppia tai esim. sukukielten nimiä. On totta, että kaikki perusopetuksen oppisisällöt eivät tunnu jokaisesta mielekkäiltä. Osa oppilaista joutuu kuuntelemaan oppitunteja, joilla käsitellyt aiheet eivät voisi heitä vähempää kiinnostaa saatika elämässä hyödyttää.
Mutta koska perusopetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, tulevalla duunarilla on oikeus saada samat perustiedot Suomen kirjallisuuden historiasta kuin tulevalla yliopiston professorilla. Se on juuri suomalaisen peruskoulun ehdoton hienous. Ja se jos mikä takaa sen, että tulevaisuudessakin meillä on uusia väinö linnoja, jotka kykenevät tuomaan kirjallisuuteen muitakin kuin korkeastikoulutetun eliitin näkökulmia.
Ennen kaikkea perusopetuksen tulisi sytyttää oppimisen ilo, joka kantaa koko loppuelämän. Riittää, että edes yhdessä oppiaineessa oppilas kokee olevansa hyvä. Jo se innostaa kehittämään itseään lisää.
Jatkokoulutukseen osallistuminen vaatii oppilaalta kykyä opiskella säntillisesti, vastata itsenäisesti omista töistään ja pitää kiinni sovituista määräajoista. Tämäkin on ns. piilo-opetussuunnitelmana ihan jokaisessa oppiaineessa. Jotta tämä perusopetuksen tavoite toteutuisi, opettajien pitää merkitä esim. wilmaan, jos oppilas on unohtanut kirjansa kotiin, jättänyt läksynsä tekemättä tai myöhästelee oppitunneilta. Näin tehdessään opettaja yksinkertaisesti noudattaa perusopetuksen tavoitteita, eikä suinkaan huvikseen kyttää oppilaita.