Hyvä!
Häviäminen on tosi tylsää.
Ikävintä häviämisessä on se, että se alkaa hyvin nopeasti ruokkia itse itseään.
Voi käydä niin, että ennen matsin alkua, toinen porukka on jo hävinnyt.
Häviäjiä on ikävä katsella. Häviäjät huomaavat vain muiden tekemät virheet.
He huudahtavat vain silloin, kun joku mokaa. He eivät huomaa yhtäkään onnistumista.
Häviäjät istuvat vaihdossa maassa ja heittelevät kiviä.
He suunnittelevat joukkueen vaihtoa.
He eivät kuuntele valmentajaa, he ruiskuttelevat vettä toistensa päälle.
Häviäjät eivät luota maalivahtiinsa, siksi maalivahdilta putoaa pallo käsistä.
Häviäjät eivät luota joukkuetovereihinsa, vaan yrittävät rynnätä pallon kanssa yksin läpi.
Häviäjät syyttävät aina muita omista epäonnistumisistaan.
Kun ottelu päättyy, häviäjät eivät ole edes pettyneitä häviöönsä.
Miksi olisivat?
Sitähän he odottivatkin.
Häviäjiä ei muuteta tekopositiivisilla puheilla.
Häviäjiä ei muuteta huutamalla tai haukkumalla.
Häviäjistä pitää ensin tehdä kannustajia.
Häviäjien pitää ensin oppia kannustamaan ja kiittämään.
Riittää, että sanoo ”hyvä”, kun joku onnistuu!
Se on ihmeellinen sana!
Kun sitä kuulee tarpeeksi, se alkaa vaikuttaa!
Yhtäkkiä kenttä onkin täynnä HYVIÄ pelaajia, jotka alkavat pelata paljon paremmin ja yltävät uskomattoman hienoihin suorituksiin.
Kokeilkaapas, miten se toimii teidän joukkueessanne!