Elokuvakasvatusta


Haluaisin katsella oppilaitteni kanssa elokuvia, mutta se on mahdotonta. Jos kunnalla tai oppilaitoksella ei ole sopimusta elokuvien näyttämisestä Tuotoksen kanssa, elokuvien katseleminen oppitunneilla on laitonta.

Ymmärrän tekijänoikeuksien merkityksen ja ehdottomasti kannatan niitä. Elokuva-alan ammattilaisten leipä ei ole leveä, ja toki tehdystä työstä kuuluu maksaa palkkio. Eikä elokuvien katseluoikeuksien hintakaan ole mielestäni kohtuuton. Esim. 500:n oppilaan koulussa oikeudet elokuvien katseluun maksaa 1 000 euroa vuodessa. Yksittäisten elokuvien näyttömaksuista voi kysellä suoraan tuotantoyhtiöltä. Koulukinossa elokuvien katseleminen maksaa 3 euroa / oppilas + matkakustannukset, mikäli omalla paikkakunnalle ei ole elokuvateatteria. Eli oppilaitoskohtaisen sopimuksen hankkiminen olisi pitemmän päälle se kaikkein järkevin vaihtoehto.

Joka tapauksessa, koska olen tietoinen näistä säädöksistä, en yksinkertaisesti voi näyttää elokuvia tunneillani, vaikka tiedänkin sen olevan enemmän tai vähemmän maan tapa. Ja tietysti oppilaat kapinoivat, kuten monet kollegatkin. Kyllä minuakin asia harmittaa, mutta siitä huolimatta aion tässä asiassa olla tiukkis ja nipo. Piste.

Mikä siis avuksi? Jos aineryhmän rahat eivät kata tällaista menoerää, pitäisikö koulujen hankkia joku kulttuurisponsori? Tai pitäisikö aineryhmän pyrkiä keräämään tuo tarvittava raha esim. omilla tempauksillaan. Siinäpä sopivaa pohdittavaa joulutauolle.

Leave A Comment