Miksi niitä paapotaan???
Syyslomaan on enää kaksi päivää. Aamulehden Näkökulma-palstalla (14.10.2010) oli listattu kahdeksan syytä, miksi koulujen syysloma tulisi poistaa. Matti Mörttisen mukaan syyslomaa ei voida perustella koululaisten rasituksella, sillä kouluhan on vasta alkanut. Toimittaja arvioi, että tauon tarpeessa taitavat enemmän olla opettajat.
Kieltämättä tunnelma opettajainhuoneessa on huomattavasti kireämpi kuin alkusyksystä. Töitä on paiskottu pari kuukautta kovaan tahtiin, syysloman jälkeen on edessä lomautukset ja kaikki asiat pitäisi kuitenkin ehtiä tehdä ennen kuin oppilaille voi naputella todistukseen arvosanat.
Tänä syksynä opettajia on valmisteltu myös tulevaan erityisopetuslain muutokseen. Kouluissa tulee uuden lain myötä opiskelemaan integroidusti entistä enemmän erityisoppilaita. Enää heitä ei voida automaattisesti siirtää erityisopettajan luo, vaan aineenopettajan on tarjottava ensin tukea yleisopetuksessa ja vasta sen jälkeen voidaan oppilas ohjata muiden tukitoimien piiriin. Tämä aiheuttaa valtavaa ahdistusta ja voimattomuuden tunnetta. Ei ihme, että moni pitkänlinjan opettaja saattaa ääneen ihmetellä, miksi näitä hankalia lapsia paapotaan!
Ylimääräistä päänvaivaa saattaa aiheuttaa myös maahanmuuttajaoppilaat. Kuka on oikeasti S2-oppilas, kuka voitaisiin jo arvioida äidinkielisenä puhujana. Olisihan se jotenkin niin paljon helpompaa arvioida kaikki oppilaat samalla sapluunalla, sen sijaan että nyt pitäisi jokaisen kohdalla henkilökohtaisesti arvioida, minkä kriteerien mukaan numerot voidaan antaa.
Ymmärrän hyvin kollegoiden tuskan ja vastarinnan.
Eilen 13.10. Tampereen Nuorkauppakamarin järjestämässä Tekijä 2010 -seminaarissa puhuttiin työnhyvinvoinnista. Aamulehden (14.10.2010) mukaan Mikael Jungner antoi omassa paneelipuheenvuorossaan kylmää kyytiä niille, jotka eivät heti purematta niele kaikkia uudistuksia. Jungnerin mukaan ihmiset ovat rutiiniensa vankeja eikä heillä ole oikeaa intohimoista suhdetta työhönsä. Hänen neuvonsa on, että muutosvastarintaiset työntekijät kannattaisi jättää huomioimatta ja panostaa uudistumishaluisiin, loput kuulemma tulevat sitten perässä.
Näillä eväilläkö nyky-SDP aikoo sitten nostaa työssäviihtyvyyttä ja pitää ihmiset pitempään työelämässä?
Minä taidan jättää nuo kommentit huomiotta ja sen sijaan jaksaa vaihtaa ajatuksia ja käydä rakentavia keskusteluja kaikkien työyhteisön jäsenten kesken. Minä jaksan uskoa, että ainoastaan aidossa dialogissa paapominen voi muuttua eriyttämiseksi ja muutosvastarinta tervetulleeksi kritiikiksi.