Posted in Uncategorized
Tuhansien kurittomien koululaisten maa
Ajankohtaisen kakkosen teettämän kyselyn mukaan koulujen työrauhaongelmat ovat lisääntyneet (Yle.fi 21.2.2012).
Oppilaat huutelevat ja pulisevat keskenään tai räpläävät taukoamatta kännyköitään. Kuopiolainen maantiedon ja biologian opettaja Erja Partanen on huolissaan siitä, että oppilaiden opiskelutavat ovat muuttuneet lyhytjännitteisiksi. Nykynuori jaksaa keskittyä opetettavaan asiaan vain hetken, mutta jos tehtävä vaatii ponnisteluja, hän luovuttaa ja antaa periksi herkästi. Ja kun keskittyminen herpaantuu, alkaa pulina tai kännykän räplääminen.
Samaisessa Ylen artikkelissa kuopiolainen yrittäjä ja kahden koululaisen isä Saku Sopanen peräänkuulutti rehtoreilta tiukempaa otetta työrauhaongelmiin puuttumisessa. Hänen mukaansa rehtoreiden tulisi selkeämmin puuttua opettajien tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Jos jonkun opettajan tunneilla on työrauhaongelmia, rehtorin tulisi ottaa kyseinen opettaja puhutteluun ja tivata syitä huonoon työrauhaan. Sopanen ei purematta niele väitteitä suomalaisen opettajan ammattitaidosta ja pätevyydestä selviytyä tehtävästään. Siksi hän onkin rahoittanut omilla varoillaan kuopiolaiseen Kalevan kouluun ns. turvaluokan, johon oppituntia häiritsevä oppilas voidaan siirtää.
OECD:n raportin mukaan Suomessa on maailman kolmanneksi huonoin koulukuri. Levottomampaa kouluissa on vain Argentiinassa ja Kreikassa. Opettajat eivät enää viihdy koulussa, vaan hakeutuvat muihin työtehtäviin. OAJ:n koulutusjohtaja Heljä Misukkaa huolettaa myös opetusalan juridisoituminen. Opettajat ovat melko aseettomia työrauhaongelmien edessä. Oppilaita ojentaessa pitää tarkkaan miettiä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Sanansakin on aseteltava huolella, sillä nykyhuoltajat ovat kärkkäitä ottamaan yhteyttä esimieheen ja viemään asioita jopa oikeuteen asti, mikäli kokevat lapsensa kärsineen vääryyttä. (ESS 25.2.2012)
Kirjoitin aiheesta edellisen postaukseni noin puolitoista vuotta sitten. Silloin pidin häirikköoppilaan eristämistä jonnekin näkymättömiin jopa utopistisena ajatuksena. Turvaluokka voisi olla yksi ratkaisu, mutta muuten problematiikka ei ole muuttunut mihinkään. Pelkäänpä, että jatkossa Saku Sopasen kaltaiset maksavat asiakkaat tulevat saamaan entistä näkyvämmin äänensä kuuluviin ja työrauhaongelmat sälytetään entistä enemmän yksittäisen opettajan niskoille. Tämä lisää aivan varmasti opettajien joukkopakoa muihin tehtäviin. Yksikään opettaja ei kaipaa niskaansa huohottavaa rehtoria, joka tivaa, miksi hänen oppitunneillaan oppilaat eivät käyttäydy siivosti. Minä ainakaan en ole tavannut yhtäkään yläkoulun opettajaa, joka ihan masokistisuuttaan raahautuu kahdenkymmenen teinin eteen. Opettajat on koulutettu opettamaan ja sitä he haluaisivat työssään tehdä. Jos koulun ensisijainen tehtävä on pitää teini-ikäiset kurissa, luokkiin pitäisi palkata ihan eri ammattialan edustajia.
(Aiheen käsittely jatkuu seuraavassa postauksessa)