Omatahtista opiskelua parhaimmillaan

Kahdeksasluokkalaisten alkuperäisen suunnitelman voi käydä lukemassa täältä.

Lukukauden alussa etenimme opettajajohtoisesti novellianalyysin laatimiseen saakka. Tästäkin huolimatta novellianalyysi jäi muutamalta oppilaalta kesken. Osa heistä teki sen loppuun nyt joulukuun alussa.

Kirjoitelmajaksoa varten laadin oppilaille oppimispolut, jotta he pysyisivät paremmin kartalla siinä, mitä he ovat tekemässä ja mitä pitää tehdä seuraavaksi. (Oppimispoluista voi käydä lukemassa postauksen täältä.)

Osa oppi polun hyödyntäminen nopeasti, osalle sen käyttöönotto oli huomattavasti hankalampaa ja siksi tähän vaiheeseen meni odotettua enemmän aikaa. Ja kuten arvata saattaa, muutamalta oppilaalta jäi myös toinen syksyn iso kirjoitelma kesken tai kokonaan tekemättä, vaikka sitä sai kirjoittaa myös kotona. Näistäkin oppilaista osa palautti kirjoitelman vasta joulukuun alussa. Kiitos plussatyötaulukon, oppilaat voivat itse tarkistaa, mitkä työt heillä on palauttamatta ja loppulukukaudesta suurin osa rästeistä tuleekin hoidettua pois.

Moduksien opiskeluun olin kehittänyt melko massiivisen paketin. Oppilailla oli opetusdiojen lisäksi käytössään laatimani moduspassi ja jokaiseen modukseen laadittu erillinen kirjoitustehtävä. Kun oppilaat olivat käyneet koko paketin läpi, he tekivät omaan tahtiin kokeen. Tehostetun tuen piirissä olevat oppilaat tekivät oman pakettinsa ja oman kokeensa. Tästä kokonaisuudesta laadin myöhemmin oman postauksen ja jaan siihen liittyvän materiaalin.

Moduskokeen tuloksessa ei omatahtinen opiskelu ei näkynyt poikkeavana lopputuloksena. Toisen luokan keskiarvo oli 7,77 ja toisen 8,31. Ensin mainitussa luokassa on monta tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta. Toinen opetusryhmä on taas huomattavan pieni, siinä on tällä hetkellä ainoastaan 17 oppilasta eikä tällä hetkellä yhtäkään edes tehostetun tuen piirissä olevaa oppilasta.

Moduskokeen jälkeen oppilat alkoivat suorittaa vaikuttavan kirjoittamisen polkua. Siihen kuului seuraavat tehtävät:

– vaikuttava kirje ystävälle
– lyhyt vastine koulukiusaamisesta
– vastine koulupuvun käyttöönotosta
– yleisönosastokirjoitus nuorten rahankäytöstä

Jokainen oppilas on ehtinyt kirjoittaa noista ainakin ensimmäisen  tekstin. Suurin osa on ehtinyt kirjoittaa myös ainakin ensimmäisen vastineista.

Syyslukukaudella oppilaiden piti lukea myös yksi vapaavalintainen dekkari ja laatia siitä ohjeiden mukaan raportti. Kymmeneltä oppilaalta on tuo kirja kokonaan lukematta tai raportti laatimatta. Dekkariraporttien keskiarvot olivat 7,58 ja 7,07. Dekkariraportin lisäksi oppilaat ovat tutustuneet dekkarikirjallisuuden eri lajeihin ja laatineet niistä pienen yhteenvedon. Ihan viimeisenä plussatyönään oppilaat kirjoittavat rikostarinan 1. luvun valitsemansa alalajin hengessä.

Aikaisempina vuosina olemme joulukuussa ehtineet aloittaa Lapsi ja sota -työn. Tänä vuonna ainoastaan mainitsin asiasta ja jaoin kirja- ja tehtävälistat oppilaille valmiiksi. Aloitamme teeman käsittelyn heti kevätlukukauden alussa.

Parasta lukukaudessa oli se, että oppilaat kirjoittivat todella paljon erilaisia pieniä harjoitustekstejä. Kieliopin opiskelussa kirjoittaminen on todella mukava ja motivoiva tapa. Moduspassin täyttö oli varmasti monista työlästä ja hankalaa, mutta se hyvää se teki. Koska tehtäviä sai tehdä omaan tahtiin,
se ei ollut ehkä niin stressaavaa.

Yhdeksän oppilasta ehti tehdä kaikki syyslukauden plussatyöt. He voivat aloittaa jo valmistautumisen ensi kevään Lapsi ja sota -teemaan. Hitaimmat oppilaat saivat kerättyä plussatöitä kutoseen saakka, heitä oli ainoastaan kolme. Plussatöiden keskiarvot olivat luokilla 8,31 ja 8,71. Hienosti ovat oppilaat jaksaneet töitä painaa!

Kaikki nämä suoritukset huomioiden lukuvuoden arvosanojen keskiarvot olivat molemmilla ryhmillä todella hyvät (8,15 ja 8,13). Tämänkin otoksen kohdalla voi todeta, että lukeminen kannattaa. Vaikka isompi opetusryhmäni olikin ehkä taidollisesti puoli numeroa jäljessä, ahkerina lukijoina he pystyivät nostamaan luokkansa keskiarvoa hyvillä dekkariraporteillaan jopa toisen ryhmän ohi. Nimittäin mikäli dekkari oli jäänyt lukematta, äidinkielen arvosana ei voinut nousta seiskaa korkeammalle.

(Muokattu 20.1. Poistin tekstistä maininnat yleisen tuen piirissä olevista oppilaista,)

14 thoughts on “Omatahtista opiskelua parhaimmillaan

  1. Nimetön

    Nyt täytyy kysyä tarkennus: ovatko siis ne kaikki 17 hojksattuja tai tehostetussa tuessa, kun kirjoitit, ettei ole siinä ryhmässä yhtään yleisessä tuessa? Keskiarvossa (8,31) siis näkyy hojksauksien (ja samalla helpotettujen sisältöjen saavuttamisen) määrä?

  2. Nimetön

    Nyt täytyy kysyä tarkennus: ovatko siis ne kaikki 17 hojksattuja tai tehostetussa tuessa, kun kirjoitit, ettei ole siinä ryhmässä yhtään yleisessä tuessa? Keskiarvossa (8,31) siis näkyy hojksauksien (ja samalla helpotettujen sisältöjen saavuttamisen) määrä?

  3. Anna-Maria Kohtala

    Kiitos viestistäsi.

    Minulla on kaksi kasin opetusryhmää, jossa toisessa on 20 oppilasta ja toisessa 17 oppilasta.

    Isommassa ryhmässä opiskelee seitsemän oppilasta, jolla on käytössään E-oppikirja. Yhden heistä arvioin S2-oppimäärän mukaan, kaikki muut kuusi arvioin yleisen oppimäärän mukaan. Kielioppikokeissa teen heille oman version. Olen tehnyt näin jo seitsemännellä luokalla.

    Toisessa ryhmässä ainoastaan yhdellä oppilaalla on E-oppikirja ja arvioin hänet S2-oppimäärän mukaan. Kumpikaan näistä S2-oppilaista ei ollut mukana mainitsemissani tuloksissa, koska Wilmassa S2-oppilailla on oma arviointilistansa.

    Ehkäpä sanavalintani oli huono, sillä tavallaan jokainen oppilaani saa yleistä tukea, koska minulla on aikaa tunneilla käydä opastamassa ihan jokaista. Minä en sitä vain enää edes miellä tueksi, koska se on niin oleellinen osa normaalia opetusta. Minun ei ole enää edes tarvinnut antaa oppituntien ulkopuolista tukiopetusta, sillä oppilaat saavat tarvitsemansa avun tunneilla,

  4. Anna-Maria Kohtala

    Kiitos viestistäsi.

    Minulla on kaksi kasin opetusryhmää, jossa toisessa on 20 oppilasta ja toisessa 17 oppilasta.

    Isommassa ryhmässä opiskelee seitsemän oppilasta, jolla on käytössään E-oppikirja. Yhden heistä arvioin S2-oppimäärän mukaan, kaikki muut kuusi arvioin yleisen oppimäärän mukaan. Kielioppikokeissa teen heille oman version. Olen tehnyt näin jo seitsemännellä luokalla.

    Toisessa ryhmässä ainoastaan yhdellä oppilaalla on E-oppikirja ja arvioin hänet S2-oppimäärän mukaan. Kumpikaan näistä S2-oppilaista ei ollut mukana mainitsemissani tuloksissa, koska Wilmassa S2-oppilailla on oma arviointilistansa.

    Ehkäpä sanavalintani oli huono, sillä tavallaan jokainen oppilaani saa yleistä tukea, koska minulla on aikaa tunneilla käydä opastamassa ihan jokaista. Minä en sitä vain enää edes miellä tueksi, koska se on niin oleellinen osa normaalia opetusta. Minun ei ole enää edes tarvinnut antaa oppituntien ulkopuolista tukiopetusta, sillä oppilaat saavat tarvitsemansa avun tunneilla,

  5. Nimetön

    Siis tarkennan, että meillä KAIKKIEN oppilaiden katsotaan olevan yleisessä tuessa. Sitten siirrytään tehostettuun tukeen ja lopulta hojksiin.

  6. Nimetön

    Siis tarkennan, että meillä KAIKKIEN oppilaiden katsotaan olevan yleisessä tuessa. Sitten siirrytään tehostettuun tukeen ja lopulta hojksiin.

  7. Anna-Maria Kohtala

    Kolmiportainen tuki on toki hieno järjestelmä, mutta erilaisten termien käyttö ja lisääntynyt kirjaaminen ärsyttää. Me kirjaamme wilmaan kaiken omien opetustuntiemme antamamme tukiopetuksen. Tänä vuonna olen pitänyt sellaisia tunteja äidinkielen oppimäärää opiskeleville ainoastaan yhden tunnin ennen koetta.
    Minulla on jo jokaisesta kokeesta laadittu vähintään kaksi versiota. Seiskojen kokeesta jouduin tekemään tänä vuonna kolmannenkin version. Tästä asiasta teen oman postauksen.

    Jos oppilaalla on E-materiaali käytössä ja/tai hän tekee kokeesta karsitun (mutta edelleen yleisopetuksen mukaisen) version, pyydän luokanvalvojaa kirjaamaan asian oppilaan pedagogiseen arvioon tai käyn kirjaamassa sen sinne itse.

    Tässä vaiheessa oppilaalla on siis jo ainakin käytännössä henkilökohtainen opetussuunnitelma.

  8. Anna-Maria Kohtala

    Kolmiportainen tuki on toki hieno järjestelmä, mutta erilaisten termien käyttö ja lisääntynyt kirjaaminen ärsyttää. Me kirjaamme wilmaan kaiken omien opetustuntiemme antamamme tukiopetuksen. Tänä vuonna olen pitänyt sellaisia tunteja äidinkielen oppimäärää opiskeleville ainoastaan yhden tunnin ennen koetta.
    Minulla on jo jokaisesta kokeesta laadittu vähintään kaksi versiota. Seiskojen kokeesta jouduin tekemään tänä vuonna kolmannenkin version. Tästä asiasta teen oman postauksen.

    Jos oppilaalla on E-materiaali käytössä ja/tai hän tekee kokeesta karsitun (mutta edelleen yleisopetuksen mukaisen) version, pyydän luokanvalvojaa kirjaamaan asian oppilaan pedagogiseen arvioon tai käyn kirjaamassa sen sinne itse.

    Tässä vaiheessa oppilaalla on siis jo ainakin käytännössä henkilökohtainen opetussuunnitelma.

  9. Anna-Maria Kohtala

    Tämän vaiheen jälkeinen byrokratia on minulle ja varmasti monelle muullekin tavalliselle aineenopettajalle heikoilla jäillä kävelemistä, koska usein oppilas pärjäilee yleisopetuksen ryhmässä näiden tukitoimien jälkeen ihan mukavasti.

    Ilmeisesti jos oppilas kuitenkin tarvitsisi järeämpiä tukitoimia, hänelle pitäisi tehdä arvion jälkeen selvitys, kuinka nykyiset tukitoimet ovat purreet. Ja jos ne eivät ole riittäviä, oppilaalle voidaan ensin laatia yleisopetukseen henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa käydään läpi yksityiskohtaisemmin, mitä asiakokonaisuuksia ja missä laajuudessa tunneilla käydään läpi ja millaisia kokeita teetetään. Tässä vaiheessa käsittääkseni puhumme edelleen tehostetusta tuesta emmekä erityisestä tuesta.

    Erityisen tuen piiriin oppilas kuuluu vasta, kun häntä ei voida arvioida yleisen oppimäärän kriteerien mukaan. Tällöin hänelle on laadittava HOJKS.

    Ymmärrän hyvin, että tämä järjestelmä on looginen ja ehdottomasti oppilaan edunmukainen, mutta kaikkine kirjaamisineen on tuottaa monelle opettajalle päänvaivaa ja syö valtavasti sekä luokanvalvojan että erityisopettajan aikaa.

    Ja tätä vastausta kirjoittaessani huomaan, että oma opetukseni on rakennettu nykyään niin, että siihen on jo suunnitteluvaiheessa upotettu jokaiselle henkilökohtaiset opetussuunnitelmat. Omien oppilaitteni kohdalla voisi periaatteessa vain kirjata pedagogisiin arvioihin: opiskellut yleistä oppimäärää omaan tahtiin. Suoritukset on kirjattu plussataulukkoon (arvosana plussatöistä). Oppilas on tehnyt e-version kokeesta (arvosana).

    Yksinkertaista, mutta kaunista.

  10. Anna-Maria Kohtala

    Tämän vaiheen jälkeinen byrokratia on minulle ja varmasti monelle muullekin tavalliselle aineenopettajalle heikoilla jäillä kävelemistä, koska usein oppilas pärjäilee yleisopetuksen ryhmässä näiden tukitoimien jälkeen ihan mukavasti.

    Ilmeisesti jos oppilas kuitenkin tarvitsisi järeämpiä tukitoimia, hänelle pitäisi tehdä arvion jälkeen selvitys, kuinka nykyiset tukitoimet ovat purreet. Ja jos ne eivät ole riittäviä, oppilaalle voidaan ensin laatia yleisopetukseen henkilökohtainen opetussuunnitelma, jossa käydään läpi yksityiskohtaisemmin, mitä asiakokonaisuuksia ja missä laajuudessa tunneilla käydään läpi ja millaisia kokeita teetetään. Tässä vaiheessa käsittääkseni puhumme edelleen tehostetusta tuesta emmekä erityisestä tuesta.

    Erityisen tuen piiriin oppilas kuuluu vasta, kun häntä ei voida arvioida yleisen oppimäärän kriteerien mukaan. Tällöin hänelle on laadittava HOJKS.

    Ymmärrän hyvin, että tämä järjestelmä on looginen ja ehdottomasti oppilaan edunmukainen, mutta kaikkine kirjaamisineen on tuottaa monelle opettajalle päänvaivaa ja syö valtavasti sekä luokanvalvojan että erityisopettajan aikaa.

    Ja tätä vastausta kirjoittaessani huomaan, että oma opetukseni on rakennettu nykyään niin, että siihen on jo suunnitteluvaiheessa upotettu jokaiselle henkilökohtaiset opetussuunnitelmat. Omien oppilaitteni kohdalla voisi periaatteessa vain kirjata pedagogisiin arvioihin: opiskellut yleistä oppimäärää omaan tahtiin. Suoritukset on kirjattu plussataulukkoon (arvosana plussatöistä). Oppilas on tehnyt e-version kokeesta (arvosana).

    Yksinkertaista, mutta kaunista.

  11. Nimetön

    Hei! Nuorta opettajaa kiinnostaa kovasti tuo moduspassi. Mikä se on ja miten se toimii?

  12. Nimetön

    Hei! Nuorta opettajaa kiinnostaa kovasti tuo moduspassi. Mikä se on ja miten se toimii?

  13. Anna-Maria Kohtala

    Kiitos kommentistasi!

    Minulla oli vuonna 2014 käytössä pieni itsekokoamani vihkonen, jossa oli tehtäviä moduksista. Oppilaat tekivät tuon vihkosen tehtäviä omaan tahtiin.

    Viime vuonna luovuin siitä, sillä se oli kovin työläs ainakin silloisille opetusryhmilleni. Niinpä laadin tuosta passista kevytversion. Käytännössä tein yhden monisteen tunnistamis- ja tuottamistehtäviä jokaisesta moduksesta ja sitten oppilaat tekivät pienen kirjoitustehtävän, jossa he joutuivat käyttämään kyseistä modusta. Potentiaalista oli valmis tekstipohja, jossa ilmaisut piti muuttaa potentiaaliin.

    Eilen opiskelimme S2-oppilaiden ja muutaman hopsatun suomalaisoppilaan kanssa konditionaalia ja tämä paketti tuntuu edelleen toimivalta. Heidän kanssaan harjoittelemme konditionaalin käyttöä myös "pelaamalla keskustelupeliä" verbikorteilla. Se on oppilaista hauskaa, koska keskustelu usein alkaa rönsyillä. S2-oppilaat saavat mallia luonnollisesta nuorten puhekielestä ja suomalaisoppilaat joutuvat pinnistelemään kirjakielisten muotojen kanssa.

    Ei muuta kuin luovuutta peliin, jos joku homma toimii, sen voi säilyttäö. Jos se ei toimi, aina voi kehittää tilalle jonkun uuden tavan.

  14. Anna-Maria Kohtala

    Kiitos kommentistasi!

    Minulla oli vuonna 2014 käytössä pieni itsekokoamani vihkonen, jossa oli tehtäviä moduksista. Oppilaat tekivät tuon vihkosen tehtäviä omaan tahtiin.

    Viime vuonna luovuin siitä, sillä se oli kovin työläs ainakin silloisille opetusryhmilleni. Niinpä laadin tuosta passista kevytversion. Käytännössä tein yhden monisteen tunnistamis- ja tuottamistehtäviä jokaisesta moduksesta ja sitten oppilaat tekivät pienen kirjoitustehtävän, jossa he joutuivat käyttämään kyseistä modusta. Potentiaalista oli valmis tekstipohja, jossa ilmaisut piti muuttaa potentiaaliin.

    Eilen opiskelimme S2-oppilaiden ja muutaman hopsatun suomalaisoppilaan kanssa konditionaalia ja tämä paketti tuntuu edelleen toimivalta. Heidän kanssaan harjoittelemme konditionaalin käyttöä myös "pelaamalla keskustelupeliä" verbikorteilla. Se on oppilaista hauskaa, koska keskustelu usein alkaa rönsyillä. S2-oppilaat saavat mallia luonnollisesta nuorten puhekielestä ja suomalaisoppilaat joutuvat pinnistelemään kirjakielisten muotojen kanssa.

    Ei muuta kuin luovuutta peliin, jos joku homma toimii, sen voi säilyttäö. Jos se ei toimi, aina voi kehittää tilalle jonkun uuden tavan.

Leave A Comment