• Share on Facebook.
• Share on Twitter.
• Share on LinkedIn

Suurin osa lapsista ja nuorista suhtautuvat koulun alkuun myönteisesti. Koulussa voi tavata kesäloman jälkeen ystäviä ja päiviin tulee ehkä jo kaivattua rytmiä ja rutiinia. Valitettavasti kaikki lapset ja nuoret eivät odota koulun alkua toiveikkaana ja huolettomina. Osa heistä pelkää jo etukäteen, joutuvatko he jälleen kiusatuiksi tai jätetyksi ryhmän ulkopuolelle. Nuo pelot eivät ole syntyneet pelkistä ajatuksista, vaan ne perustuvat lapsen tai nuoren aikaisempiin kokemuksiin. Siksi he ovat ensimmäisestä koulupäivästä alkaen valppaana tunnistamaan ensimmäisetkin merkit siitä, että mikään ei ole muuttunut ja vanhat ahdistavat tunteet saavat yliotteen.

Opettajat saattavat olla täysin tietämättömiä nuoren pahoinvoinnista, koska mitään näkyvää kiusaamista ei ole tapahtunut heidän silmiensä edessä. Jos nuoresta tuntuu, että opettaja ei usko häntä, hän saattaa menettää luottamuksensa myös opettajaa ja muita aikuisia kohtaan, jotka eivät ymmärrä, mistä hänen paha olonsa johtuu. Pahimmassa tapauksessa kukaan ei puutu tilanteeseen ja nuori jää pahan olonsa kanssa yksin. Tällaisia tarinoita voi lukea lehtien palstoilta ja nettijulkaisuista. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jääminen jättää aina jälkensä ja siitä voi seurata monenlaisia psyykkisiä oireiluita ja välttelevää käytöstä, joka vaikuttaa henkilön elämään vielä aikuisiälläkin. Siksi tähän ilmiöön on puututtava heti, jos huoltaja, opettaja tai joku muu aikuinen sellaista havaitsee.

Kun opettaja tapaa uudet oppilaansa, hänellä on yleensä jo tietoja heistä. Esim. yläkoulun opettaja saa kuulla, millaisia tukitoimia oppilailla on ollut alakoulussa käytössä ja hänelle kerrotaan myös oppilaiden välisistä suhteista. Opettajalla on siis jo etukäteen tiedossa, jos joku oppilaista on kokenut kiusaamista tai hänet on jätetty ryhmästä ulkopuolelle. Ennakkoasetelmista huolimatta ainakin minä haluan aluksi aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja katsoa, miten ryhmä toimii yhdessä. Jos vanhat asetelmat alkavat näkyä heti, niihin on puututtava.

Uuden luokan ryhmäyttämiseen kannattaa varata aikaa heti alusta asti. On hyvä tehdä selväksi, että jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja jokaista on kunnioitettava. Ryhmälle on hyvä heti ensimmäisellä viikolla laatia omat säännöt ja sitouttaa myös oppilaiden kotiväki tukemaan noiden sääntöjen toteuttamista. Luokanvalvojana olen päättänyt hyödyntää oman luokkani kanssa Hyvän mielen taitomerkki® -kokonaisuutta, jossa käsitellään oppilaan ikäkaudelle sopivasti mm. tunnetaitoja, itsetuntemusta ja omia vahvuuksia, kaveritaitoja, selviytymistaitoja sekä vahvistetaan omia unelmia ja luottamusta elämään.

Vaikka opettajat pyrkisivät omassa työssään luomaan omaan luokkahuoneeseensa turvallisen tilan, sekään ei välttämättä auta, jos nuoren mielessä jäytää pelko ja epäluottamus. Näitä tunteita hänen pitäisi päästä käsittelemään ihan rauhassa jonkun turvallisen aikuisen kanssa mielellään kahdestaan. Tuo aikuinen voi olla myös opettaja, mutta tuo tehtävä kuuluu ennemmin koulukuraattorille tai -psykologille tai kunnan muiden nuorten parissa työskentelevien sote-alan ammattilaisille. Opettajalla ei ole koulutusta tai osaamista toimia yksittäisen nuoren terapeuttina. Siksi olisi tärkeää, että vanhemmille olisi selkeät ohjeet siitä, mistä omalle nuorelleen voi tarvittaessa hakea apua. Jos nuoren kipuilu liittyy kouluun, olisi hyvä, että asioista keskusteltaisiin myös nuoren luokanvalvojan kanssa, jotta hän osaa omassa työssään huomioida nuoren erityistarpeet ja tietää, kuinka nuoren toipumista koulussa voidaan parhaiten tukea.

Nuorten henkinen pahoinvointi on asia, joka kuormittaa myös aikuisia. Oman nuorensa hyvinvoinnista huolehtiva äiti tai isä saattaa itsekin uupua ja hänen työkykynsä laskee. Huoli oppilaan jaksamisesta tai luokan huono henkinen ilmapiiri vaikuttaa myös opettajan työssäjaksamiseen. Siksi luokanvalvojan on hyvä heti alussa satsata oppiaineestaan huolimatta satsata tunne- ja kaveritaitojen sekä itsetuntemuksen opetteluun. Tähän olisi hyvä varata luokanvalvojille esim. puolikas viikkotunti (yksi oppitunti joka toinen viikko), omaa oppiainetta ei näiden asioiden käsittelylle tarvita.