Oljyä aivoille!
AMK
- posted on
- No Comment
Ystäväni pojalle on diagnosoitu ADHD muutama vuosi sitten. Häneltä kuulin ensimmäisen kerran kalaöljyn käytöstä keskittymishäiriöiden hoidossa. Ystäväni on kärsinyt atooppisesta ihottumasta ja hän epäili, että raskauden aikana hänen lapsensa ei saanut tarpeellisia rasvahappoja. Ystäväni innoittamana päätin ottaa selvää kalaöljystä ja rasvahappojen vaikutuksista. Mitä enemmän olen niistä lukenut, sitä enemmän minua hämmentää, että kukaan ei kertonut minulle ravitsemushoitojen mahdollisuuksista perheneuvolassa, kun kyselin vaihtoehtoja lääkitykselle.
Nykyään gynekologit ja lastenlääkärit suosittelevat kalaöljyä kaikille raskaana oleville naisille. Kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät äidin masennusta ja ennenaikaista synnytystä. Uusien tutkimusten mukaan lapsilla, joiden äidit olivat nauttineet kalaöljyä raskauden aikana, on vähemmän allergioita, infektioita ja heistä tulee keskimäärin muita älykkäämpiä. Raskauden aikana nautittu kalaöljy voi myös ehkäistä lasten lukivaikeutta, ADHD:ta ja muita psyykkisiä häiriöitä, kuten masennusta, sekä muitakin sairauksia, esim. diabetesta sekä sydän ja verisuonitauteja myöhemmin elämässä.
Aivot ovat muodostuneet pääosin rasvasta. Niiden kuivapainosta 60% on rasvaa, loput ovat proteiinia ja hiilihydraatteja. Sillä millaisia valkuaisaineita ja rasvoja aivot saavat ravinnosta, on huomattava merkitys niiden hyvinvoinnille ja sitä kautta myös mielenterveydelle.
Jos aivojen omega-3-pitoisuus laskee ja omega-6-pitoisuus nousee, neuropsykiatristen häiriöiden riski kasvaa. Laboratoriokokeilla voidaan analysoida verestä AA/EPA-suhde, josta näkee Omega-6/omega-3-suhteen. Sen pitäisi olla enintään 3:1, mutta länsimaissa, myös Suomessa, se on jo lapsilla huomattavasti korkeampi, 7–8:1.
Tohtori Tolosen mukaan tilanne on huonontunut siitä lähtien, kun kouluruokailussa siirryttiin voista margariineihin. Nykyiseen rasvakeskusteluun tuo uutta näkökulmaa sekin, että ihminen saa terveelliseksi mainitusta rypsiöljystä 20 kertaa enemmän omega-6:tta kuin omega-3:a. Suomessa omega-6/omega-3-suhde on erittäin korkea, koska täällä käytetään runsaasti rypsiöljyä ja liian vähän rasvaista kalaa.
Maailmalla on tehty useita tutkimuksia ADHD:n ravitsemushoidoista. Asiaa tutkineiden psykiatrien mukaan monipuolisella lisäravinnehoidolla voi saavuttaa yhtä hyviä tuloksia kuin kuin Ritalin-lääkityksellä, mutta ilman lääkityksen sivuvaikutusten vaaroja. Liian yksipuolinen hoitoyritys tai ravintolisien liian pieni annostelu voi tuottaa pettymyksen. Japanilainen tutkimus on osoittanut, että pelkkä DHA-valmiste ei auta. Tärkeimpiä ravintoaineita ovat magnesium, karnosiini, sinkki ja EPA-rasvahappo, joita kannattaa täydentää muilla yhdisteillä.
Poikani nauttii nyt nestemäistä kalaöljyä ruokailun yhteydessä. Valitsin kyseisen tuotteen farmaseutin suosituksen mukaan. Ensimmäiset 12 viikkoa annostus on 15 ml / päivä ja sen jälkeen tuotetta pitää nauttia 5 ml / päivä. Poikani suhtautuu öljyn syömiseen hyvin ja samalla hänen kanssaan on hyvä jutella muistakin ruokaan liittyvistä asioita.
Nuorimmaiseni on pienestä asti ollut äärimmäisen valikoiva syömisiensä suhteen, joten on melko todennäköistä, että hän ei ole saanut välttämättömiä ravintoaineita ruuastaan. Hänen uutta ruokavaliotaan suunnitellessa olen laittamassa samalla koko perheen ravitsemusasiat remonttiin. Olen aloittanut myös itse kalaöljykapselien nauttimisen ja aion hankkia niitä koko perheelle. Ruokarasvoja valitessani kiinnitän entistä enemmän huomiota niiden rasvahappopitoisuuksiin ja valitsen rasvoja, joissa on maininta omega-3:sta. Jatkossa aion ottaa selvää myös muista ravitsemukseen liittyvistä asioista.
Omalla kohdallani olen päätökseni tehnyt. En aio aloittaa poikani lääkitystä metyylifenidaatilla. Mielestäni riskit ovat liian suuret. Poikani nukkuu hyvin ja hän on jo ennestään huono syömään. Pelkästään univaikeuksien lisääntyminen ja ruokahaluttomuden paheneminen ovat sellaisia riskejä, joita en halua ottaa. Suvussamme esiintyy myös sydän- ja verisuonitauteja, joten senkään vuoksi kyseinen lääkeaine ei sovellu pojalle. Tällä hetkellä läksyihin menee kiukuttelunkin kanssa vain puoli tuntia. Voi olla, että hän ei selviydy kaikista koulun tarjoamista haasteista, kuten esim. virkkaamisesta, yhtä hyvin kuin neuropsykologisesti normaalit ikätoverinsa, mutta sitäkään en katso riittävän vahvaksi perusteeksi aloittaa lääkitys.
Toivon, että päätökseni ei vaikuta perheneuvolan ja koulun yhteistyöhalukkuuteen. Pahin pelkoni on, että minut leimataan hankalaksi ja vastahakoiseksi vanhemmaksi, joka ei ymmärrä lapsensa parasta. Mutta tässä asiassa kysymys on äidin vaistosta ja jopa vakaumuksesta.
