Takaisin 90-luvulle

Edellisessä tekstissäni Oletko aikaepärealisti pohdin omaa ajankäyttöäni. Tänä lukuvuonna olemme kiinnittäneet oppilaiden kanssa huomiota puhelimen ruutuaikaan. Vielä viime vuonna tähän aikaan keskimääräinen ruutuaikani viikon aikana oli noin 24 tuntia eli tuijottelin ja näpyttelin puhelintani keskimäärin 3,5 tuntia päivässä. Nykyään viikottainen ruutuaikani on noin 10 tuntia. Jotta näinkin suuri muutos oli mahdollinen, se vaati minulta muutamia päätöksiä.

Katselin alkuvuodesta Netflix-dokumentin Social Dilemma. Se oli vaikuttava elokuva. Entiset Facebookin ja Googlen työntekijät kertoivat avoimesti luomastaan hirviöstä, sosiaalisen median palveluista, jotka pompottavat meitä algoritmiensä avulla ja tekevät meistä lopulta vailla omaa tahtoa olevia sätkynukkeja. Olin jo aikaisemmin poistanut puhelimestani sekä Twitterin että Facebookin sovellukset. Huijasin jatkuvasti itseäni käymällä niissä selaimen kautta, kunnes kirjauduin molemmista palveluista ulos. Tein päätöksen, että aamuisin en käy lukemassa kumpaakaan, mutta töiden jälkeen annoin itselleni luvan viettää somehetken läppärin ääressä. Jo pelkästään tämä muutos vaikutti viikottaiseen ruutuaikaan huomattavasti.

Elokuvan jälkeen kuuntelin dokumentissa esiintyneen Jaron Lainierin teoksen 10 syytä tuhota sometilit nyt. Aluksi minusta tuntui, että teos on aivan liian radikaali. Aloin kuitenkin miettiä, voisinko sittenkin kokeilla luopua jostakin somepalvelusta ja päädyin lakkauttamaan Instagram-tilini. Eräänä iltana, kun kuuntelin kirjan viimeistä kappaletta, kävin koneella lakkauttamassa Facebook-tilini. Ja kun seuraavana aamulla sain kuunneltua kirjan kokonaan loppuun, menin tietokoneelleni ja poistin Twitter-tilini käytöstä.

Aikuinen poikani oli huolissaan, kuinka sosiaalisen elämäni käy nyt tämän uuden sulun aikana¹. Minä en ole lainkaan huolissani siitä. Me käymme normaalisti töissä koululla pitämässä tuntimme tietokoneen välityksellä. Tapaan kollegoitani ohimennen opehuoneessa ja onhan minulla vielä Whatsapp, sähköposti, puhelin ja internet. En minä ilman ihmiskontakteja joudu olemaan. Nyt minulla on enemmän aikaa kaikille oikean elämän kontakteilleni. He ovat sometuttavuuksia tärkeämpiä.

Seuraava hankintani tulee olemaan digitaalinen pöytäpuhelin, johon hankin prepaid-liittymän ja jonka numeron annan vain lähipiirilleni. Kännykästä tulee vain sähköinen muistikirjani asioiden hoitamiseen.

Tavoitteenani on kääntää tavallaan viisareita kolmekymmentä vuotta taaksepäin, niihin aikoihin, kun tietokone oli uusi ja mielenkiintoinen hyvä renki. Aika näyttää, tulenko onnistumaan tässä tavoitteessa.

¹ Kirjoitin tämän tekstin silloin, kun olin siinä uskossa, että noudatamme alueellamme hallituksen suosituksia etäopetukseen siirtymisestä.

1 Comment

  1. AMK

    Tavallaan jopa hieman säälittävää, että tunsin välittömästi palavaa halua jakaa tämän kirjoituksen edes jossakin sosiaalisen median sovelluksessa.

    Mutta totuus on, että kyllä minä haluan edelleen osallistua keskusteluun ja jakaa omia ajatuksiani. Aion siis tehdä niin jatkossakin jakamalla tämän opettajablogini sisältöä tällä hetkellä vaikka nyt sitten täällä LinkedInissä.

Leave A Comment